Kakkuilua

Ystäväni pikkuruinen poikalapsi sai nimen sunnuntaina. Sain kunnian tehdä kakut tilaisuuteen. Päätin pienen harkinnan jälkeen tehdä suklaamoussekakun ja marjaisan täytekakun kermalla.

En käytä juurikaan koskaan valmiita mousseaineksia tai kastikeaineksia tai muita kemiallisia sotkuja. Nyt suurelle joukolle kakkua tehdessä halusin tehdä moussemaisen täytteen ilman liivatetta, joten päätin tehdä poikkeuksen ja ostin (paha)maineikasta vaniljakreemijauhetta. Toiset kakkubloggaajat vannovat sen nimeen, mutta mm. National Geographicin tutkimuksen mukaan glukoosi- ja fruktoosisiirapilla on yhteys ongelmanratkaisukyvyn heikkenemiseen (suomeksi: jos pumppaat elimistöösi päivittäin muunneltuja maissisokereita, sinusta tulee tyhmä). Lähde
En kuitenkaan halua (vielä) vetää foliohattua korville, joten tein sovinnon itseni kanssa ja käytän muuten oikeita jauhoja, kermaa, voita ja sokeria ja turvaudun vaniljakreemijauheeseen vain erityistapauksissa.

Kukkaset sokerimassaa ja elintarvikeväriä. Sydän sokerimassaa ja kirjaimet suklaata.

Suklaamoussekakku:

Pohja:
1 pkt Dominokeksejä (n. 350g, eli kaksi pötköä)
50g voita sulatettuna

Murskataan Dominot ja sekoitetaan sula voi. Painellaan 28cm irtopohjavuoan pohjalle tiiviiksi massaksi ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään

Mousse:
5 dl kermaa (vaahdotetaan)
2 munanvalkuaista (vaahdotetaan)
200g mascarponetuorejuustoa
1 levy taloussuklaata (tummaa)
2 rkl kaakaojauhetta
5 liivatetta

Sydän sokerimassaa ja kirjaimet suklaata. Kermapursotukset tehty Kaiserin 14mm pallotyllalla.

Täytekakku:

Tein 4kpl uuninpellillä pohjia, jotka leikkasin sopivaan muotoon.
Ohjeella tulee kaksi pohjaa kerralla.

Pohja:
8 munaa
4 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 dl perunajauhoja
3 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vatkataan vaaleaksi vaahdoksi. Lisätään keskenään sekoitetutu kuivat aineet siivilän läpi joukkoon. Kaadetaan kahdelle leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille. Levitin taikinan tasaiseksi palettiveitsen avulla. Kakkupohjasta tulee tasainen, kun otat pellin vastakkaisilta reunoilta kiinni ja kopautat pellin napakasti pöytää vasten. Näin ilmakuplat rikkoutuvat.

Paistetaan 200 asteessa (kiertoilmalla) n. 10min.

Hillo:
2 pussia marjamix sekoitusta (mansikka-vadelma-mustaherukka-punaherukka yht. 500g)
2 dl hillosokeria

Keitellään kunnes halutun paksuista. Huomioi, että hillo paksuuntuu entisestään, jos keität sen edellisenä päivänä ja annat olla yön yli jääkaapissa suljetussa astiassa/rasiassa.

Vadelmamousse:

6 dl kermaa
200g tuorejuustoa
1 dl maustamatonta jogurttia
n. 2 dl paseerattua vadelmaa ja punaherukkaa
n. 1 dl vaniljakreemijauhetta

Tuorejuusto notkistetaan jogurtilla ja lisätään paseeratut marjat. Voi käyttää mitä marjaa tahansa.
Vaahdotetaan kerma ja lisätään vaahdotuksen loppuvaiheessa vaniljakreemijauhe. Laitetaan sekaisin kerma ja tuorejuusto-jogurttiseos. Tarkista makeus.

Kakkupohjia kostutin pienellä määrällä maitoa. Sipaisin jokaiseen väliin pari desiä hilloa ja noin pienen kerroksen vadelmamoussea. Kerros kerrokselta samaa toistetaan, mutta viimeiseen kerrokseen päälle laitoin pari desiä hilloa ja päälle siivutettua mansikkaa. Reunoille meni 6 dl kermaa, johon lisätty kaksi ruokalusikallista vaniljakreemijauhetta.

Kakku sisältä. 

Kermapursotuksissa parantamisen varaa, mutta itse olen loppujen lopuks suht tyytyväinen lopputulokseen. Maku ratkaisee!

Ja tältä kakut näyttivät tarjoilupöydässä. Pullat & tiikerikakku eivät ole allekirjoittaneen tekemiä.

Lyhyestä virsi kaunis

HUH!

Uusi työni on ihana.

Kävimme teatterissa katsomassa Vadelmavenepakolainen näytelmän, joka kertoi miehestä, joka haluaa tulla ruotsalaiseksi. Uskomaton pläjäys loistavaa näyttelijäntyötä ja hyvää huumoria.

Nimiäiskakkuja leipoessa on kulunut tämä viikonloppu. Huomenna siitä ehkä lisää.

Elämä on aika kivaa.

Taiteiden yönä oli Gaudeamus kirja & kahvi avajaiset, mutta olihan sitä pakko mennä katselemaan vähän sitä yötäkin.

Marjasatoa

Samoilimme metsään ja pystytimme tukikohdan polulle. 

Aarreaitta bongattu.

Löysimme muutamia vadelmia ja etanoita.

Ja yksi vadelmarypäs johti toisen vadelmaryppään luokse.

Löysimme myös viinimarjoja.

Ja vähän enemmänkin viinimarjoja.

Koko saalis.

Osa marjoista meni vatsaan, osa pakkaseen ja osa hilloksi, nams!

Sitruunamarenkipiiras mansikoilla

Herkku, jota en ole koskaan aikaisemmin kokeillut. Nyt se on tehty ja hyväähän se oli. Ehkä kuitenkin pohjaan sopisi paremmin joku enemmän murumainen pohja, jossa olisi ehkä manteli- tai pähkinärouhetta, joka toisi lisää pureksittavaa piiraaseen.

Pohja:

3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
180g voita
1/2 dl vettä

Vehnäjauhot, sokeri ja voi nypitään keskenään karkeahkoksi muruksi. Lisätään vesi ja sekoitetaan rivakasti tasaiseksi massaksi. Painellaan kevyesti vuoan pohjalle, voit tehdä pienet reunat pohjaan, niin kiisseli ei pilkistä marengin alta. Paista 200 asteessa n. 15min.

Sitruunakiisseli:

2 1/2 dl sokeria
4 rkl vehnäjauhoja
1 dl vettä
1,5 dl sitruunanmehua (mielellään tuoreista sitruunoista, itselläni meni 1,5 situunaa)
5 keltuaista (säästä valkuaiset marenkia varten)

Laitetaan kattilaan kaikki ainekset yllämainitussa järjestyksessä. Sokeri ja vehnäjauhot kannattaa sekoittaa keskenään paakkujen välttämiseksi. Sitten vesi, mehu ja keltuaiset. Sitten vaan keittelemään kiisseliä. Kiisseli on valmista kun ensimmäinen kupla pulpahtaa pintaan. Suosittelen sekoittamaan koko ajan. Kiisseli paksuuntuu hyvin nopeasti. Voit kaataa kuuman kiisselin lämpimän tai kylmän pohjan päälle.

Marenki:
5 valkuaista
1,5 dl sokeria
Vinkki: Jos valkuaisiin pääsee tippa tai kaksi keltuaista, voit vielä kokeilla tilanteen pelastamista lisäämällä valkuaisiin n. 0,25tl suolaa. Suola myös nopeuttaa valkuiaisten kiinteytymistä, jos leivot kiireessä.


Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi niin, että saat kulhon käännettyä ylösalaisin ja vaahto ei tipu kulhosta. Lisää sitten sokeri neljässä tai viidessä osassa pikku hiljaa ja vatkaa samalla ja jatka vatkausta vielä vajaa 5min, että marengista tulee ikään kuin sitkeää ja kiiltävää.
Halutessasi voit pursottaa marengin sitruunakiisselin päälle, mutta itse tykkään tuosta huolimattomasta marengin viskelystä kakun niskaan.
Marenkiin saa kauniin värin pienellä kaasupolttimella.

Tai sitten voit iskeä koko kakun uuniin 200 asteeseen noin viideksi minuutiksi.

Etana, etana, näytäppä sarvesi - onko huomenna pouta?

Turhautuneet ihmiset ovat lähetelleet satoja valituksia Ilmatieteen laitokselle ja muille poutaa povaaville tahoille. Joku oli tyhmyyksissään jopa jättänyt Ruisrock lippunsa käyttämättä sääennusteen takia. Itselläni on tapana vilkaista sääennustetta kyllä päivittäin, mutta en villeimmissä unelmissakaan uskoisi sataprosenttisesti edes itse Pekka Poudan ennustamia säitä.

Nykyajan ihminen on uusavuton ja ilmeisesti myös tehty sokerista, jos pikkuinen (tai isompi) kesäsade saa jäämään sohvannurkkaan. Ei ole huonoa säätä - on huonoa pukeutumista. Talvellakin on hyvä valita vähän isompi käsilaukku, jonne mahtuu ylimääräinen paita paukkupakkasilla. Muutama vuosi sitten festareille valitsin kengät, joista vesi pääsee mukavasti valumaan ulos. Vedenpitävä, ohut takkikaan ei ollut haitaksi.

Jos sää ei miellytä, niin ei se meteorologin vika ole. Vaikka kehittyneen tekniikan avulla sään ennustaminen saattaa ajatuksena olla yksinkertaista, niin ikävä kyllä kaikki perustuu loppupeleissä todennäköisyyksiin. Eli totuuksia säästä ei pysty antamaan.

Sateenvarjot mukaan ja hymyä huulille! Ja vielä rakasta äitiäni lainaten: "Sen minkä kesä kastelee, sen kesä myös kuivaa. Jos ei tämä kesä niin sitten ensi kesä."

Aina ei mene niinkuin Strömsössä

Kesäkakun tekeminen ei ole aina niin yksinkertaista. Ajattelin muistaa anoppini syntymäpäivää klassisella mansikka-kermatäytekakulla, mutta eihän se ollutkaan niin helppoa, varsinkin kun ajattelin kerman vaahdottaa sifonilla.

Tuloksena oli sulanutta kermavaahtoa imenyt vetinen kakkupohja, jonka päällä ja ympärillä oli surullisia mansikoita, jotka oli kerman sulamisen tuloksena ympäriinsä kakkulautasta. Maussa ei mitään vikaa, mutta perfektionistina kakun ulkoinen olemus ja koostumus olivat kerrassaan surkuhupaisat, etten halunnut viedä sitä anopilleni varsinkaan synttärikakuksi.

Kiroillen ja turhautuneena paineilin lähikauppaan hakemaan jäätelöä tai jotakin, mikä pelastaisi anoppini makeannälän. 

Kaupasta tarttui mukaan:

500g mansikkarasia

150g pensasmustikkarasia

2 dl kermaa

200g mascarponejuusto

1 kpl Rainbow torttupohja

Koko komeuden kasaamiseen meni n. 20 minuttia. Vaahdotin kerman ja lisäsin sen sekaan mascarponejuuston. Olen eilen keittänyt myös vadelmahilloa, jota sipaisin kostutetun torttupohjan päälle. Sitten mascarpone-kerma vadelmahillon päälle. Mansikat puoliksi ja asettelin ne täytteen päälle. Viimeisenä mustikat ja voilá!

Dignitas - arvokas kuolema

Viime päivinä lehtien otsikoissa on pyörinyt aihe, joka on aikaisemmin ollut jonkin sortin tabu yhteiskunnassa. Ylettyykö ihmisen oikeus päättää omasta elämästään siihen asti, milloin on hyvä aika jättää maallinen maailma ja kuolla? Asiaa käsitteli myös MTV3.doc sarja Dignitas jaksossa. Katsoin dokumentin eilen. Myös kesätyöpestini kotihoidossa vanhustyön parissa on saanut minut pohtimaan asiaa.

Kuvittele, että olisit 90-vuotias. Elämässä takana avioliitto, hyvä työura, muutama lapsi ja maksettu asuntolaina ja ehkä vielä kiva kesäasunto maalla. 60-vuotiaana olet sairastunut reumaan, joka on pikkuhiljaa tuonut pysyvän kiputilan kehosi jokaiseen niveleen. Lisäksi sinulla on vaikkapa sydämen vajaatoimintaa ja astma. Kevättalvella olet kaatunut ja murtanut lonkkasi, joudut sairaalahoitoon moneksi kuukaudeksi. Sairaalassa kun lonkkasi kuvataan, lääkärit bongaavat rintasyövän sattumalta. Haluatko leikkauksen? Vai haluaisitko mielummin päättää kärsimyksesi sen sijaan, että kävisit läpi pahoinvointia ja kipua aiheuttavat sytostaattihoidot ja leikkauksen ja sen jälkeen pahimmassa tapauksessa asua kotonasi vielä viidestä kymmeneen vuotta kivuliaana ja väsyneenä?
Toim. Huom. Kuvailtu tapaus on tuulesta temmattu, työpaikallani ei ole kyseisiä sairauksia sairastavia vanhuksia! Tai saattaa olla että joillakin on samoja vaivoja, mutta ei yllä olevaa kombinaatiota.

Itse kannatan ihmisen oikeutta päättää oma elämänsä silloin, kun elämä alkaa tuntua liian raskaalta ja kivuliaalta. Jos ihmisellä on tarpeeksi vaivoja ja sairauksia, en näe mitään moraalista estettä sille, etteikö lääkäri voisi hoitaa ihmistä avustamalla rauhalliseen ja kivuttomaan kuolemaan. Ymmärrän tuon kuolevan ihmisen läheisiä. Ei ole helppo luopua rakastamastaan ihmisestä, mutta toivoisitko rakastamasi ihmisen kärsivän viimeiset päivänsä, kuukautensa tai jopa vuotensa sen takia, että sinun ei tulisi ikävä häntä?

Lääketiede on kehittynyt niin paljon, että luonnollista kuolemaa harvemmat saavat enää kohdata. Tottakai kehittynyt lääketiede on huippuasia silloin, kun parikymppinen moottoripyöräilijä kaatuu ja hänet pelastetaan verensiirtojen ja leikkausten avulla. Mutta oma mielipiteeni on se, ettei ihmiselämää kannata pidentää enää sen jälkeen, kun ihminen ei koe elämäänsä elämisen arvoiseksi.

Mediassa on puhuttu paljon siitä kuka saa määrittää sen, milloin elämä ei enää ole arvokasta. Onko se lääkäri, psykologi, läheiset vai kuka. Mielestäni hoitotahtoon voisi hyvin lisätä rivin siitä, että mikäli henkilö joutuu vegetatiiviseen tilaan tai neliraajahalvaantuu tai plakkarissa on kolme perussairautta, jotka heikentävät elämänlaatua huomattavasti, tulisi mielummin saattaa henkilö rauhalliseen kuolemaan vuosien kituuttamisen sijaan.

Toivon todella, että ennen kuin itse tulen vanhaksi, lainsäädäntöä muutettaisi ja ihmiset saisivat itse valita kuolinpäivänsä.

Lohta ja melkein mummonkurkkuja

Lohi on ollut aina suosikkikalani, ihan pienestä pitäen. Olen kalastanut isoäitini ja isoisäni kanssa monet kerrat asuntovaunureissuilla ympäri Ruotsia. Sain torstain kunniaksi illallisvieraita, joten mikä olisikaan parempi herkku kuin uunilohi. A ei pahemmin välitä kalasta, joten syököön sitten kynsiään (tai kanaa) sillä aikaa kun muut tekevät kilon kirjolohiviipaaleesta selvää.

Uunilohi:

n. 1kg lohta
puolikas puristettu sitruuna
sipulia viipaleina
suolaa
mustapippuria

180 Astetta uuniin ja sellainen reilu puoli tuntia riittää hyvin. Lohen päälle ensin puristettu sitruuna, sitten suolaa ja pippuria ja sipuliviipaleet päälle. Epähuomiossa sipuliviipaleet kärähti uuniin, joten eivät päässeet lautaselle tai kuvaan asti. Onneksi kalasta tuli kerrassaan mainio.

Melkein mummonkurkut:

1-2 avomaankurkkua (suomalaiset on vaan maukkaimpia)
ripaus sokeria (itse käytin fariinisokeria, mutta tavallinenkin käy)
suolaa
tilkka etikkaa (2-5 teelusikkaa), itse käytin yrttistä valkoviinietikkaa, perinteiset mummonkurkut tehdään väkiviinaetikalla
ruohosipulia tms. yrttiä, tilli on varmaan yleisin, mutta omaan suuhuni tilli ei sovi kovin hyvin
kuivattua lipstikkaa

Maustevoi:

100g huoneenlämpöistä voita
2 pientä valkosipulinkynttä murskattuna
ruohosipulia pikku nippu / maun mukaan
pippuria

Helppoa kuin heinänteko. Kaikki kippoon ja haarukalla mutistellaan voi tasaiseksi. Sitten kääräisin leivinpaperilla pehmeän voipatukan sellaiseksi pötkyläksi, josta on helppo leikata voinappeja kalan päälle tai uusille perunoille.
Ja halutessaan voin voi maustaa millä vain; paprikaa, intialaista mausteseosta esim. juustokuminaa & kurkumaa, tai sekaan voi laittaa vaikkapa kuivattuja yrttejä.

Kermaviilikastike:

Purkki kermaviiliä, sekaan 1 pieni valkosipulinkynsi ja reilusti ruohosipulia ja kevätsipulia. Tiraus sitruunanmehua ja suolaa ja pippuria. Tähän pätee sama kuin maustevoihin; maun mukaan voi sekoittaa sekaan ihan mitä itse tykkää.

Panna cotta:

Tässä kaksi vaihtoehtoa, toinen ilman liivatetta. Kahdesta pussista vegegeliä tuli aika timmi panna cotta, eli jos tykkää vähemmän tiiviistä, kannattaa vähentää jauheen määrää 2-3 teelusikkaa.

4 dl kermaa
4 dl maitoa (täysmaidosta tulee parasta!)
2 vaniljatankoa (tai pari teelusikkaa vaniljasokeria)
sokeria maun mukaan
4 liivatelehteä tai 2 pussia Dr. Oetkerin vegegel-jauhetta.

Liivatteella tehdessä liotetaan liivatteita 5min jääkylmässä vedessä. Vegegeliä käytetettäessä 2 pussia sekoitetaan 2 dl kylmää kermaa.
Mitataan maito ja kerma kattilaan (mielellään teflon). Halkaistaan vaniljatangot ja raavitaan veitsen kärjellä siemet kattilaan. Pistä vaniljatangot puoliksi ja heitä maidon sekaan. Ala kuumentaa kermamaitoa varovasti sekoittaen. Lisää sokeria maun mukaan. Liivate / vegegel lisätään hieman eri tavoilla:


LIIVATE:
Kun kermamaito on kiehumispisteessä, lisää liivatteet. Ja sekoita huolella. Ongi vaniljatangon palat pois. Kaada annosmaljoihin tai suureen vuokaan jähmettymään.
VEGEGEL:
Ennen kuin kermamaito on kiehahtanut, lisää lämpimään kermamaitoon kerma-vegegel seos ja kiehauta koko ajan sekoittaen. Ongi vaniljatangon palat pois. Kaada seos annosmaljoihin tai suureen vuokaan.

Ja tällä kertaa tein panna cottalle lisukkeeksi kesäisen "salaatin". Aiemmin olen laittanut panna cottan päälle esimerkiksi soseutettuja pakastemarjoja tai tuoreita marjoja sellaisenaan. Myös erilaiset marjakastikkeet käyvät hyvin. Vaniljalla maustettu panna cotta on sellaisenaankin maukasta, mutta itse tykkään yhdistää siihen jotain raikkaampaa kaveriksi.

Mango-mansikkasalaatti

n 800g tuoreita mansikoita pilkottuna
1 kpl (n. 300g) mangoa pilkottuna
Ripaus sokeria
Tiraus cointreau likööriä (voi jättää pois tai korvata jollain muulla)
Mansikkabalsamicoa (voi jättää pois tai korvata jollain muulla makeahkolla balsamicolla)

Kaikki kulhoon, lautanen kanneksi ja pyöräytetään pari kertaa ympäri. Saa maustua jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua, mutta suosittelen salaatin nostamista huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen tarjoilua.

Fratello torrefazione

Sifonilla keitettyä kahvia ja suhteellisen tuoreita muffineja.

Plussat ja miinukset:

+ Tuoretta kahvia Kaffan paahtimolta, hyvä valikoima eri kahveja

+ Isot kupi

+ Kohtuuhintaiset kahvit ottaen huomioon Kluuvin "hienohelma" imagon:

Sifonikahvi pieni/iso; 3,60/6€

Muffini 3,50€

+ Laaja kahvivalikoima espressosta flat whiteen

+ Kassahenkilö osasi suositella kahvia, kun pyyntönä oli pehmyt ja hedelmäinen kahvi

- Pitkä jono. Palvelu suht hidasta, yksi kassalla, muut häröilee ympäriinsä

- Pöydät pyyhkimättä, eikä astioita keräävä tyyppi edes kantanut rättiä mukana, jotta pyödät voisi pyyhkiä. Ei ole kiva kahvitella edellisen asiakkaan salaatinjämissä

- Kun jono on pitkä, niin käytävä tukkiutuu kokonaan. Ahdasta.

- Muffinien leivinpaperikääre ei miellyttänyt omaa silmääni. 

Kannattaa kyllä silti käydä tutustumassa, varsinkin silloin kun kahvihammasta kolottaa. Salaattiannokset ja leivät olivat myös houkuttelevan näköisiä.

Eläimellistä menoa

Kävin eilen hakemassa ystäväni kanssa hänelle uuden kissan. En ole koskaan ollut juurikaan kissaihmisiä kynsien pelossa. Jollain tavalla tuo misukka on kuitenkin sulattanut sydämeni ja ainakin suurimman osan aikaa tulemme toimeen. Kissalla on vain ikävä taipumus vaania ihmisten paljaita varpaita ja sopivan tilaisuuden tullen iskeä kiinni leikkisästi, mutta terävästi.

Tällainen karvapallero päätyi sitten ystäväni kaveriksi. Kissa ei tykkää kameroista, ellei sitten kamera ole niin lähellä että kynnet raapivat linssin naarmuille.
Kissanpennun näkemisen myötä koirakuumeeni on taas nousussa. Katselin jopa Rekkurescuen sivuilta löytökoiria, jotka kaipaavat huolenpitoa ja kotia. Kuitenkin arveluttaa hurjasti löytökoiran ottaminen, koska arvaamattomiahan nuo laiminlyödyt luontokappaleet ovat. Ja olisihan siinä fiilistä kasvattaa alusta asti koiraa koiran tavoille.

Onneksi koiria voi ainakin joskus lainata kavereilta.

Kesäkuvioita

Nyt kun kaikki on lyöty lukkoon, voin innokkaana julistaa: minulla on uusi kesätyö ja uusi vakkarityö! Hurjaa. Odotan innolla heinäkuuta, sillä silloin alkaa kesäsijaisuuteni Lauttasaaren kotihoidossa ruotsinkielisessä tiimissä. Pääsen taas kuuntelemaan vanhempien (ja viisaampien) ihmisten juttuja työn merkeissä samalla kun koen tekeväni tärkeää ja hyvää työtä.

Elokuussa aloitan HYY:n uudessa kahvila-kirjakaupassa. Vuorikadulle avataan uusi paikka ja kaikki lähtee aivan nollasta! Kuinka jännittävää. Tapasimme eilen uusien työkavereiden kanssa ja kaikki vaikuttaa todella lupaavalta. Lisäksi kuulin, että kahvimme tulevat Kaffa Roasteryltä. Namm. En olisi parempaa voinut toivoa.

Muuta kesäohjelmaa on maakuntamatkailua ja ehkä piipahdus Ruotsissa sukulasristeilyllä mikäli työvuorot antavat myöten.

Hieman haikeana kyllä vietän viimeisiä päiviäni Kakkugalleriassa. Vaikka leivoksia on tullut syötyä, niitä tulee taatusti vielä ikävä!

Laineet ne keinuttaa laivaa

Olin ystäväni kanssa kuluneen viikonlopun aikana Tukholman risteilyllä. Kaksi yötä laivassa ja aikaa Tukholman keskustassa oli noin kuusi tuntia.

Matkalla meri on tyyni ja alla jälkiruokapöydän parhaat palat! Vadelmamacaron, pannacotta, kuivattua mangoa, viikunatäytteisiä vuohenjuustopalloja ja suklaamousse. Kaverina cointreau jäämurskalla.

Olen pienestä asti reissannut Suomen ja Ruotsin väliä jopa useita kertoja vuodessa sukuloimassa. "Vanhemmalla" iällä olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten laivamatkustajissa on aina havaittavissa samat ihmisryhmät: muutamat mummelit huvimatkalla ja muutama lapsiperhe. Lisäksi lähes aina on jokin polttariserurue tai urheilutiimi. Eikä tietenkään pidä unohtaa sinkkumies ja -naislaumoja, jotka ehkä löytävätkin sen hetken huuman yökerhosta.

Olen ihmetellyt sitä miten humalaisen ihmisen päähän ei mahdu sana ei kiitos. Olin tosiaan reissussa naispuolisen ystäväni kanssa ja vaikka molemmilla koristi sormus (hämäykseksi) vasenta nimetöntä, ei humalainen mies älynnyt jättää meitä rauhaan ennen kuin kävelimme tylysti pois. Edes sanat "painu v****un siitä" eivät aina tehonneet. Voi sitä epätoivon määrää... Oletuksena ilmeisesti on se, että kaikki naiset jotka matkustavat ilman puolisoitaan, ovat vapaata riistaa.

Se mikä tapahtuu Ruotsinlaivalla, jää Ruotsinlaivalle, vai?

Kun avaat radion, voit olla varma, ei siellä soi kuin Bowie ja Karma

Muistan lapsuudestani mummolan keittiön ja ainaisen radiosoiton. Myös isäni lapsuudenkodissa Polvijärvellä joka aamuun kuuluu Ylen uutisten alkupimputus. Tästä inspiroituneena olenkin hankkinut itselleni radion keittiöön. Se on punainen, mikä on ihanaa. Plussana se, että radion saa mukaan piknikille tai rannalle tai puistoon iskemällä paristot sisään.

Olenkin joka aamu kuunnellut radiota. YleX, Radio Helsinki ja Groove FM ovat nousseet suosikeiksini viime päivinä. Ainoastaan NRJ ei ole onnistunut vielä lämmittämään mieltäni. Olen kuunnellut myös satunnaisia ruotsin- ja venäjänkielisiä kanavia mikäli sopivan meneviä kappaleita on tullut vastaan. Suomipopia ei harmikseni ole vielä löytänyt radiokanavien keskeltä.

Olen myös huomannut, että vaikka aikaisemmin olen halunnut kuunnella vain tietyntyyppistä musiikkia, on ollut virkistävää kuunnella tuntemattomia artisteja. Aikaisemmin olen hyväksynyt musiikkivalikoimaani lähestulkoon vain progressiivista rockia, sekä joitain vakuuttavia naisääniä kuten Amanda Palmer ja Norah Jones. Lyriikkakeskeiselle musiikinkuuntelijalle on aivan uusi maailma, kun kappaleen hyväksi luokittelemiseen riittää menevä tausta ja keskiverto laulaja.

Plussana vielä se, että uutiset tulee kuunneltua ja sade ei pääse yllättämään kun radiojuontaja muistuttaa ottamaan sateenvarjon mukaan!

Tyylikästä(kö?)

Kävelin tänään kaupungilla ja totesin, ettei minusta tule muodikasta ihmistä. En edes parhaalla tahdollani kykene seuraamaan muodin uusimpia villityksiä tai saatika shoppaamaan siihen tahtiin, että saavuttaisin "muotitietoisen" arvonimen. Oma tyylini on aina ollut hillitty ja vähän sellainen, että no laitetaas päälle vähän sitä mitä kaapista löytyy ja vaatteita ostaessani harvoin mietin asukokonaisuuksia, vaan kokoan ne fiilispohjalta varttia ennen kuin pitäisi olla ovesta ulkona. Ehkä se seikka on osittain säästänyt minut niiltä "tyylimokilta" mitä kaupungilla kulkiessani näin:

- Neonvärit; joo, voivat toimia piristyksenä jossain asukokonaisuudessa, mutta neonoranssi läpinäkyvä harsopaita yhdistettynä neonpinkki-vihreään minihameeseen ja turkooseihin legginseihin ei vaan näytä kovinkaan harmoniselta. Sitäpaitsi kaikki vastaantulevat tietävät, että sinulla on rinnat ja käytät rintaliivejä, mielestäni kumpiakaan ei tarvitse esitellä.

- Pitsi; voi joo olla kiva juttu, mutta liikaa on liikaa. Minusta on hassua, jos joku haluaa verhota pikkuiset mustat alusvatteet mummon vanhaan pöytäliinaan.

- Liian pienet vaatteet. Istuvat vaatteet erikseen, mutta että liian pienet. Ps. Rintasi eivät näytä isommilta vaikka ne puristuisivatkin liian pienen paidan sisuksista ulos. Ja edelleen jokainen vastaantulija tietää, että sinulla on rinnat, vaikka ne olisikin peitetty vaatteilla. Kai sitä pitää jotain yllätyksiä jättää sinne makuuhuoneenkin puolelle?

- Farkkushortsit, minimalliset, taskut repsottaen "lahkeiden" reunoilta. Not cool in my opinion. 

Enkä tietenkään väitä, etteikö edellä mainituista vaatekappaleista voisi saada kelpoa asukokonaisuutta, mutta jotenkin ihmetyttää että käyttävätkö ihmiset oikeasti tietynlaisia vaatteita vain siksi että ne ovat niin sanotusti muotia? Ehkä en vain ymmärrä muotivillityksiä, kuten en ymmärrä sitäkään että miksi legginsejä käytetään housujen asemasta. 

Lisäksi bongasin keskustasta ihmisiä joilla ei ole mitään tajua joukkoliikennekäyttäytymisestä. Päästäkää ne lastenvaunut äiteineen ulos metrosta ennen kuin ryhdytte joukkoryntäykseen ja kilpailemaan istumapaikoista! Jooko? Noin niinkuin yleisesti ottaen ruuhkametroon/ratikkaan/bussiin mahtuu paljon näppärämmin uusia ihmisiä kun päästää edelliset matkustajat ensin ulos. 

Vaahtokarkkiperjantai

Vaahtokarkit ovat valmiit. Reseptin lainasin täältä. Sulaan liivatteeseen lisäsin vielä n. 1/3 teelusikkaa vaniljaa ja käytin hunajaa glukoosin sijaan, joka toi ihana hunajaisen maun karkkeihin.

Viisi vinkkiä vaahtokarkkien valmistukseen:

1. Älä pidä mustia vaatteita kun teet vaahtokarkkeja. Tomusokeri pöllyää. Paljon. Ja vaikka olisit kuinka varovainen, tomusokeri pöllyää. Ihan oikeasti.
2. Kun vaahtokarkkisi ovat kuivuneet pellillä muutaman tunnin ja olet kieritellyt ne tomusokerissa, kuiva pullasuti on oiva väline ylimääräisen tomusokerin "lakaisemiseen" vaahtokarkin pinnalta.
3. Kun sulatat liivatteita, käytä mahdollisimman pientä astiaa. Oma liivatteeni jäi kaiketi suurimmaksi osaksi astiaan ja vaahtokarkeista tuli aavistuksen littanoita.
4. Lämpömittari on paras ystäväsi. Varsinkin sellainen joka piippaa tietyn lämpötilan saavutettuaan.
5. Älä hätäile. Itsellä meinasi paniikki iskeä kun yritin vaahdottaa valkuaisia ja sekoittaa sokeria ja liivatetta yhtä aikaa. Valkuaisvaahto pystyy odottamaan pari minuuttia.

Valmiit herkut odottamassa syöjäänsä.

Vaahtokarkkitankoja ja palloja kuivumassa maissitärkkelys-tomusokeriseoksen päällä. Ennen kuin alkaa leikkamaan noita tankoja kappaleiksi, kannattaa siivilöidä tomusokeria päälle.

Suosittelen tällaisen hankkimista. Itse shoppasin tällaisen paistomittarin Anttilasta hintaan 22,95, vuoden takuu, ajastin, hälytysääni tietyssä lämpöasteessa ja sopii makeisille, pihveille, kalalle yms. eli kestää kuumaa todella hyvin.

Ensi kerralla aion värjätä vaahtokarkit ja kenties harjoitella vaahtomassan pusottamista hauskan muotoisiksi. Aion vielä jonain päivänä myös kokeilla jonkun marjajauheen, esimerkiksi karpalon lisäämistä valmiiseen vaahtomassaan ennen pursotusta. Uskon, että kirpeä marja antaisi mukavan säväyksen muuten niin makeaan herkkupalaan.

Suomi maailman ruokalistalla

En ole koskaan arvostanut suomalaista keittiötä samalla tavalla kuin esimerkiksi italialaista tai intialaista keittiötä. Uskon, että suurin osa suomalaisista (itseni mukaan lukien) on sokeita sille, kuinka hienoja ja maukkaita ruokia mielletään maailmalla suomalaisiksi ruoiksi. On hienoa, että suomalaista keittiötä yritetään tehdä tutuksi myös kansainvälisellä tasolla.

Koin herätyksn eilen kun katselin Andrew Zimmernin luotsaamaa Bizarre foods ohjelmaa. Sarjassa oli tottakai suomijakso kyseessä ja ruokia syötiin sekä Helsingissä että Oulussa asti. Erityisesti suomalainen perus pottu sai suuresti kehuja osakseen: Zimmern kehui, ettei ole koskaan syönyt yhtä hyviä perunoita kuin mitä suomessa sai. Jaksossa tutustuttiin myös veripalttuun, verimakkaraan ja poroon, lakkahilloon, sekä tottakai vierailtiin Hans Välimäen keittiössä.
Mielenkiintoni herätti eniten kotijuusto tai toiselta nimeltään leipäjuusto. Tuo ihana hampaissa "natiseva" herkku jota syödään lakkahillon kanssa. Pakko kokeilla! Kaivon reseptinkin valmiiksi internetin syövereistä kotikokki.net sivulta, tässä se on:

3 litraa maitoa (voi käyttää rasvatonta-, kevyt- tai täysmaitoa)
2 teelusikkaa juuston juoksutinta (saa apteekeista tai hyvinvarustelluista kaupan juustohyllyistä)
n. 2 tl suolaa

- Maito lämmitetään kädenlämpöiseksi ja siihen sekoitetaan juoksute.
- Annetaan maidon seistä lämpimässä paikassa (esim. lämmin vesihaude/ennen vanhaan uuninpankolla) n. 30-60 minuuttia kunnes maito on hyytynyt.
- Lämmitä juustomassaa n. 50-60 asteeseen, leikkele saostumaa samalla ristiin rastiin veitsellä. Nosta kattila pois liedeltä kun heraneste on täysin eronnut massasta ja massa alkaa painua kattilan pohjalle.
- Jäähdytä hieman.
- Kaada hera pois kattilasta, lisää suola ja laita juusto tiheään siivilään valumaan hetkeksi, jotta lähes kaikki hera saadaan pois
- Voit paistaa juuston uunissa (275-300 astetta) leivinpaperin päällä uuninpellillä, tai kuten Bizarre foodsissa avotulella puulaudan päällä tai oikeassa leivinuunissa vuoassa, kunnes juusto on kauniin ruskea (tummemmat täplät kuuluvat asiaan).

Tarjoilutapojakin on monia: lakkahillon tai tuoreiden/pakastelakkojen kanssa, tai paloiteltuna kahvin joukossa tai kahvin kanssa.

Vastapainoksi idylliselle suomikuvalle tutustuin myös No reservations sarjaan. Anthony Bourdainin suomijakso esitti Suomen aika inhottavana paikkana. Jakso oli kuvattu talvella, jakson aikana käytiin jossain Kalliossa kälyisessä saunassa, juotiin paljon Koskenkorvaa ja pöytäviinaa, sekä käyttiin kuppaamassa pahat veret pois. No reservations sarja esitti Suomen kylmänä ja pimeänä maana, jossa ihmiset tekevät itsemurhia ja dokaavat jatkuvasti saunassa syöden makkaraa.

Noh, ainakaan kummassakaan sarjassa ei väitetty, että Suomessa elää jääkarhuja tai että poroja käytetään samalla tavalla kuin keltaisia takseja New Yorkissa.

Perjantailisäys:
Leipäjuusto on nyt uunissa ja lisäksi lämpömittarin hankittuani innostuin tekemään vaahtokarkkeja. Keittö näyttää tältä:

Loppu perjantai-ilta meneekin sitten siivoillessa ja kotitekoisia herkkuja nautiskellessa!

Tilannekatsaus

Viime aikoina esillä on ollut monia asioita, joista olen halunnut kirjoittaa tänne. Olisin äitienpäivänä halunnut kehua maasta taivaaseen oman äitini, niin kuin teki myös moni muu bloggaaja. Olisin halunnut kirjoittaa siitä miten tein sitruuna-mansikkajuustokakkua ja valkoisia sokerililjoja kakkuun koristeeksi ja miten bussipysäkillä täysin tuntematon nainen antoi mukaani kimpun ruusuja, kun päätteli kakusta, että tässähän on tyttö menossa äitiään tapaamaan.

Meinasin kirjoittaa myös vuodatuksen siitä kuinka A girl with a dragon tattoo elokuva on vain pieni pintaraapaisu siitä maailmasta, jonka Stig Larsson rakensi Tyttö joka leikki tulella kirjassaan. Ja kuinka tylsää on katsoa elokuvaa, joka sijoittuu Ruotsiin ja käsittelee ruotsalaisia ihmisiä, mutta näyttelijät eivät osaa edes lausua paikkojen nimiä uskottavasti. Ja kuinka henkilöhahmot ovat jotenkin kuorittuja ja mitättömiä ja miten ylipäätään huonosti kyseinen elokuva on tehty.

Halusin myös kirjoittaa kuinka tuli kipeäksi keskellä kevättä. Minulla hyvin harvoin särkee päätä, mutta nyt jostain syystä eilen ohimoitani jomotti kuin joku olisi vasaralla iskenyt aivoihini kerta toisensa jälkeen. Menin sitten lääkäriin ja sain kaksi päivää sairaslomaa. Luulin kipeän kurkkuni johtuvan vain siitä että en ole astmalääkkeeni jälkeen kurlannut vedellä kunnolla, vaikka ilmeisesti jokin viirus on minuun iskenyt. Lämpöä oli myös hieman.

Leipäkone on myös ollut kovassa käytössä ja olen muutenkin kokkaillut: kotitekoisia pinaattilettuja, kanaa, pottumuusia, erilaisia kasvispastoja... Lista jatkuisi loputtomiin. Harvemmin kokkailen reseptien mukaan, joten tarkkoja reseptejä minulla ei ole jakaa kanssanne. Äitäni lainaten: reseptit ovat suuntaa antavia ohjeita.

Olin vuosi sitten kesällä töissä kotihoidossa kodinavustajana. Autoin mummoille ja papoille vaipat jalkaan ja lääkkeet nassuun ja aamupalalle, joskus autoin suihkussa tai kauppa-asioissa ja joskus vaan juteltiin. Erään vanhuksen elämänohje on pyörinyt mielessäni viime aikoina usein. Hän sanoi lähes joka tapaamiskerralla "minä olen elänyt niin kuin hyvältä tuntuu ja se on minun pitkän elämäni salaisuus". Näissä tunnelmissa aamukahvin sijaan korkkaankin tänään aamufantan ja käperryn sohvannurkkaan lukemaan Hunter Thompsonin Pelon valtakuntaa.

Hirvi - tarina toisesta mahdollisuudesta

Kävin eilen Valtimonteatterissa katsomassa teatteri Toivon esittämän Sari Peltoniemen romaaniin Hirvi perustuvan näytelmän. Kuten arvata saattaa, yksi päähenkilöistä oli kuin olikin Hirvi, joskaan ei sanan perinteisessä merkityksessä. Näytelmä kertoi prinsessasta, jonka kuningas lähetti metsään asumaan tiettyjen sattumusten jälkeen. Sopiva sekoitus satumaailmaa ja realismia ihmisen ahneesta luonteesta maustettuna hauskoilla hahmoilla ja osaavilla näyttelijöillä. Mieltä lämmitti myös muistot omista teineilyajoista ja muistelinkin kahlanneeni läpi Peltoniemen tunnetuimmat kirjat.

Näytelmä sai minut ajattelemaan omaa ehdottomuuttani tietyissä asioissa. Olen monella tapaa itsepäinen ja itsekeskeinenkin tyyppi. Arvostan muissa suoraselkäisyyttä ja "sanansa mittaisia" ihmisiä. Jos lupaan hoitaa jonkun asian, esimerkiksi vaikka kakun tai siivousoperaation, hoidan asiat varmasti. Suututtaa, kun huomaa ihmisten puhuvan ohi suunsa ja tekevänsä tyhjiä lupauksia, esimerkiksi muuttomiehiä ilmoittautuu aina viisinkertainen määrä siihen nähden kuinka moni sitten onkaan lauantaiaamuna kymmeneltä laatikoita kantamassa.

Hirvi palautti taas mieleen kuinka tärkeää ja olennaista onnistuneiden ihmissuhteiden kanssa onkaan antaa anteeksi pyytämättä, ja kuinka tärkeää on muistaa myös ne hyvät teot ja asiat joita ihmisuhteet pitävät sisällään. Varsinkin niinä hetkinä kun kuulet taas ne samat kootut selitykset, joita selittäjäkään ei edes itse usko.
Lisäksi näytelmä laittoi miettimään ihmisenä kasvamista ja sitä kuinka tärkeää kasvaa omaksi itsekseen, eikä sellaiseksi, joiden luulee muiden itsestään haluavan.

Hirven innoittamana täysillä taas kevättä kohti. Olen päättänyt ihmissuhteitteni lisäksi alkaa hoitaa paremmin blogiani ja jätän sitten televisionkatselun ja imuroinnin vähemmälle. Ikkunoita en aio pestä. Onko vapaaehtoisia siihen hommaan? Vastapalvelukseksi saa toivoa jotakin.

Pääsiäiskatsaus

Raakaravinnolla meni muutama päivä, sitten petyin kaupan tuorevihannesvalikoimaan niin suuresti, että siirrän reseptien kokeilun siihen, kun saatavilla on suomalaista kaalia yms, koska ei kukaan halua syödä myrkytettyä, kypsentämätöntä unkarilaista varhaiskaalia joka näyttää siltä, että se on liiskattu ennen kuin joku on ajanut rekalla kaaliparan yli.

Sitten luovutin ja otin isän tuoman hirven palapaistin pakkasesta sulamaan, pitihän sitä veljelle näyttää että kyllä minusta on lihapataakin kokkamaan. Pataan päätyi:

n. 1kg hirven palapaistia (suomalaista riistaa)
4 kpl suomalaista porkkanaa
300g pala suomalaista lanttua
sipulia 2 isoa, suomalaista, keltaista
rosmariinia
oreganoa
worchester kastiketta n. 2 rkl
1 fond du chef liemihyytelöasia
valkopippuria (emme löytäneet äidin maustekaapista mustapippuria)
suolaa
tilkka valkoviinietikkaa (emme löytäneet äidin maustekaapista punaviinietikkaa, jota ia-zone suosittelee lihan kanssa)

Paistoin lihapalat nopsaa pannulla ja sitten kaikki heitetään pataan ja annetaan porista n. 200 asteessa ainakin kaksi tuntia. Mitä pidempi keittoaika, sitä parempi maku ja parempi liemi.

Sunnuntaina ja tänään maanantaina olen panostanut leipään:

Luonnonjogurttipohjainen taikina, vähän kauraleseitä ja vaaleita vehnäjauhoja. Nam! Mikä parasta, heitetään ainekset vuokaan ja leipäkone hoitaa homman.
Tein myös hieman terveellisemmän täysjyväspeltti leivän, johon on lisätty reilu tujaus valkosipulia ja aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna. Käytin leipäkoneen mukana tullutta täysjyväleipä reseptiä, johon lisäsin valkosipulin ja tomaatit ilman sen kummempia muutoksia. Hyvää tuli.

Rairuoho vetelee viimeisiään, mutta huomenna koittaakin paluu arkeen ja töihin.

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla

Lääkärini kielsi tylysti paastoni. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla olen menossa astmatutkimukseen (taas!) ja lääkäri totesi ykskantaan, että paasto väsyttää kehoa sen verran, ettei koetulokset ole luotettavia. Hmph!

Raakaravintoviikkoon sain luvan. Eli raakaravintoviikko (tai kaksi) alkakoon!

Heti kun pääsiäislomani alkaa, aion kokeilla netistä löytämiäni raakaravintoreseptejä. Siihen asti mennään salaattilinjalla ja annan huomenna itselleni luvan ostaa lohta, mikäli näen taas unta siitä miten syön mummin tekemää superherkullista lohta.

...to be continued....

Pääsiäispaasto

Olen järjestellyt pääsiäisen ajan työt aika kivasti. Minulla on vapaata torstaista maanantaihin, eli viisi päivää luppoaikaa. Olen suunnitellut jo suhteellisen tarkkaan viiden päivän ohjelmani: aion aloittaa paaston ensimmäistä kertaa elämässäni.
Päätös syntyi siitä, että viime aikoina ruokailuni ja ruokarytmini ovat riistäytyneet käsistä kokonaan. Aamupala jää yleensä kokonaan väliin ja lounaan syöminen onkin vähän niin ja näin. Iltapäivällä tulee jo syötyä ja illat päättyvät jatkuvaan naposteluun. Lisäksi viime aikoina ruokailu on saavuttanut massiiviset mitat, suuria annoksia ja jatkuvaa ruoka-annosten suunnittelua. Monet ystäväni ovat paastonneet useita kertoja ja ovat sitä mieltä, että paasto sopii hyvin ruokailuaikojen säännöllistämisessä ja antaa henkisellä tasolla itseluottamusta ja motivaatiota siihen, että pystyy noudattamaan säännöllisiä ruoka-aikoja. Suunnitelmani on siis seuraava:

Tänään, ylihuomenna ja maanantaina syön mahdollisimman paljon kasviksia ja raakaruokaa (=kypsentämättömiä vihanneksia ja hedelmiä). Sokeria ei lainkaan, kahvia mahdollisimman vähän ja proteiinina kananmunia ja hapanmaitotuotteita.
Tiistaina ja keskiviikkona aamiaiseksi on pellavansiemeniä, luumukeittoa ja mehua, lounaaksi tomaattikeittoa ja illalla kasvislientä. Välipalaksi tarjolla olisi kupponen teetä, illalla kevyttä kasviskeittoa. Torstaista maanantaihin aamiainen ja lounas koostuu hedelmä- ja juuresmehuista, välipalaksi teetä ja illalla kasvislientä ja mehua. Vettä toki runsaasti ja teen kanssa hunajaa. Jos "paha" paikka iskee niin smoothieta aion tehdä tuoreista hedelmistä.

Ja loppuun totuttelupäiviä kaksi, eli keittoa kahtena ensimmäisenä ruokapäivänä.

Ja kyllä, ihminen voi elää viisi päivää mehuilla ja teellä. Proteiinin saanti kärsii pienen kolauksen, tai sitten hankin mehuun sekoitettavaa riisiproteiinia. Ja ei, en tee tätä siksi että haluaisin laihduttaa supernopeasti. Tiedostan, että paino putoaa muutaman kilon, mutta tulee varmasti takaisin muutamassa päivässä. Mehupaastolla tulee noudatettua sitten niitä tärkeitä ruoka-aikoja: aamiainen, välitee/välipala, lounas, välitee/välipala, illallinen, iltapala.

Nähtäväksi jää se, että toimiiko ruokaremontti odotetulla tavalla.

Kolmijalkaisuuden ongelma

Miehet. Elämän suola ja ilo. Minulla on monia miespuolisia ystäviä ja elämäni tärkeimmistä ihmisistä suurin osa on miehiä. Lapsuudessani olen asunut miesvoittoisessa taloudessa. Koen siis omaavani suht hyvät pohjatiedot siihen mitä miehiin tulee ja millaisia asioita miehet rekisteröivät mieleensä. Silti yhtä asiaa en ole saanut selville; miksi miesten mielestä on niin hankalaa olla vain ystävä naisen kanssa? Onko se pelkoa vihaisen poikaystävän kohtaamisesta vai toivoa siitä, että jos nyt kuitenkin pääsisi saman peiton alle vaikka ihan vaan kavereina?

Vaikka minulla on monia miespuolisia ystäviä, suhteeni heihin on erilainen kuin naispuolisiin. Naisille voin soittaa ja pyytää leffaan ilman mitään erikoista agendaa. Tiedän että miespuolisten ystävieni mielestä saattaisi olla omituista tai vaivaannuttavaa lähteä leffaan A:n naisystävän kanssa. Kahvittelu saattaisikin onnistua jonkun miespuolisen kanssa - kunhan se ois vaan se yksi kahvi ja siinä se, uskoisin.

Kolmijalkaisuuden ongelmaa todistaa myös eiliseltä eräs tapahtuma töistä. Hiljaisena aamuna mies tulee juomaan latten ja heittää siinä kassalla pienet small talkit. Ja minähän reippaana asiakaspalvelijana juttelen mukavia takaisin ja hymyilen nätisti. Hetken kuluttua mies tulee uudelleen kassalle ja alkaa tentata henkilökohtaisesta elämästäni infoa ja juttelee tenttaamisen lomassa mukavia. Mies tuntee samoja tyyppejä kuin minä ja A ja vaikuttaa kaikin puolin mukavalta ja fiksulta mieheltä, kunnes keskustelu on jatkunut siihen pisteeseen, että minun on pakko mainita A:sta ja A:n eilisistä syntymäpäiväkemuista, kun tämä mies utelee miten vietän vapaapäiväni. Kahdessa ja puolessa sekunnissa mies on siirtynyt takaisin pöytään näppäilemään älypuhelintaan. Miksei me oltaisi voitu olla vaan kavereita?

Minun ja A:n kavereille kokkasin synttäri-illallisen: kanaa, vuohenjuustopastaa ja tomaattisalaattia. Lisänä vielä tähkäpatonkia ja omatekemää pestoa!

Tarvitset: kanan rintafileitä, tuorepastaa, vuohenjuustoa, kermaa, valkoviiniä, kirsikkatomaatteja. Paljon mausteita.

Kana:
Kanat marinoidaan, itse pidin kanoja mausteöljyssä n. 4 tuntia jääkaapissa. Muistattehan, ettei marinadiin saa laittaa suolaa tai kana kuivuu! Nopeasti käytetään kuumalla pannulla että kana saa vähän väriä pintaan ja sitten n. 20min uunissa 200 asteessa.

Kastike:
Sipulia paistetaan pannulla, jotta se pehmenee. Lisätään valkoviini ja kiehautetaan. Lisätään vuohenjuusto ja sulatellaan varovasti. Lisätään kerma ja maustetaan hyvin.

Tomaattisalaatti:
Kirsikkatomaatit pilkotaan. Maustetaan balsamicolla, suolalla, pippurilla, tuoreella basilikalla, itse lorautin mukaan myös aurinkokuivattujen tomaattien purkissa ollutta öljyä. Annetaan maustua pari tuntia kylmässä ja nostetaan huoneenlämpöön n. puoli tuntia ennen tarjoilua.

Pesto:
Heitä blenderiin sopivasti kaikkea;
-aurinkokuivattua tomaattia ja sen öljyä
-basilikaa
-persiljaa
-cashewpähkinää
-parmesanjuustoa
-suolaa
-pippuria

Sopii leivän päälle, pastakastikkeeksi, sellaisenaan, salaattiin, mausteeksi.... Nam!
Ja jälkiruoaksi kakkua tietenkin!

Sitruuna-appelsiinitäyte täytekakkuun:
200g tuorejuustoa
2 dl kermaa
1 appelsiinin puristettu mehu
lemono curdia maun mukaan

Notkistetaa juusto appelsiinimehulla. Vaahdotetaan kerma ja sekoitetaan juustoon. Lisätään lemon curdia maun mukaan. Sopii hyvin vaalealle kakkupohjalle, jolle on sivelty omakeittämää vadelmahilloa! Kyseisestä ohjeesta riittää reilusti yhteen väliin n. 16cm halkaisijalta olevaa kakkuun, jäi kyllä yli tätä täytettä.

Täytetty kakku marsipaania vailla. Marsipaanin alle sivelty voi-sokerikreemiä, joka maustettu sitruunamehulla.

Kaakku on aakastu. Kuvassa malliesimerkki siitä kuinka käy sokerikoristeelle, jos sen ei anna kuivua rauhassa. Valkoinen päällinen siis marsipaania, teksti Onnea A........ kirjoitettu jollain Dr.Oetkerin vaaleansinisellä elintarvikevärituubisysteemillä. Sinivalkoinen kakku sai alkunsa kattauksesta:

Kuvien laatu on mitä on, mutta kokkaukset maistui synttäriseurueelle paremmin kuin hyvin. Jos tämä ateria ei vie tietäsi miehen sydämeen niin pulassa ollaan.

Helsingin kevät

En ole koskaan suunnitellut ryhtyväni valokuvaamaan. Pidän itseäni surkeana valokuvaajana, sillä esimerkiksi sanat valotusaika ja kontrasti liitän valokuvaamiseen ja kuvien muokkaamiseen, mutta muuten en osaa sanoja selittää. SILTI, tässä on mun tämän vuoden Töölön kevätfiilistely, koska kuulin tänään ekaa kertan linnunlaulua kun kävelin töistä kotiin ja oli valoisaa.

Sammonpuisto viime viikolla. Lunta on!

Tänään sisäpiha kello 08:13 aamulla. Taivas oli peilikirkas ja oli plussa-asteita ja aurinko nousi. 

Huomenna nähdään miltä Sammonpuisto näyttää näin aurinkoisen päivän jälkeen!

Oolong love

Olen kiinnittänyt huomiota kofeinistisyyteeni. Otsalohkoissa alkaa jomottaa jos aamukahvi jää väliin. Viimeistään iltapäivällä on saatava toinen ja kolmas kuppi. Vapaapäivänä mutteripannussa keittelen 6 annosta kahvia vähintään kaksi kertaa päivässä. Olen yrittänyt vaihtaa kahvinhimoani teenjuontiin, mutta välillä tuntuu siltä ettei musta teekään saa kofeiininhimoani vietyä.

Nyt olen kuitenkin muutamien päivien tai jopa kuukausien kuluessa tutustunut oolong-tee nimitykseen ja oolongin syvimpään olemukseen. Ensimmäisiä kertoja kiinnitin huomioni oolongiin kun kävin La Torrefazionessa kahvilla. Teevalikoimasta löytyi ainostaan oolong. Toisella kertaa töissä eräs asiakas kysyi mitä oolong-tee oikein on ja olisiko meillä tarjota sitä. Googlasin asiakkaan mieliksi oolong-teen ja wikipediastahan selvisi, että oolong on lajikkeeltaan samaa teetä kuin vihreä, musta, sinimusta tai keltainen tee - sitä ei vaan hapeteta yhtä pitkään kuin muita teelaatuja aromien ja ravintoaineiden säilyttämiseksi.

Kotona kaivelin teehyllyämme ja totesin, että hitsiläinen, meillähän ON oolong-teetä kotonakin! A:n isoäidiltä saatua hienointa taiwanilaista Oolong Nro 12 ja sen lisäksi ei-niin-hienoa kiinalaista Milk Oolongia. Teeseremoniat sikseen ja vesi hellalle. Valitsin ensimmäisenä Milk Oolongin kokeiluun. Ohjeessa neuvottiin uuttaman esiuutto, eli ensimmäinen haudutus n. 30 sekuntia ja kaadetaan ensimmäinen tee pois. Toinen haudutus n. 2 minuuttia ja tee on valmis juotavaksi. Milk oolong oli upea makuelämys! Laimean vihreän teen värinen, tuoksu hyvin mieto ja maku oli kermainen ja suuntuntuma miellyttävä. Nams.
Mielenkiintoista on myös se, että oolongia voi hauduttaa 4-6 kertaa lajikkeesta riippuen. Eli vaikka ostohetkellä oolong olisi hintavampaa kuin se Earl Grey, saa samasta määrästä oolongia ja jotain muuta teetä enemmän oologia useiden haudutuskertojen ansioista.

Lisäksi oolong on superterveellistä! A makasi kuumeessa useita päiviä ja itse suojauduin ainostaan oolong-teen voimalla. Oolong sisältää runsaasti antidoksitantteja, E, C ja B vitamiinia, flavonoideja ja jopa fluoria. Kiinalaisessa lääketieteessä oolongia käytetään ennaltaehkäisemään flunssaa, ylipainoa, kariesta, syöpää, verenpaineen nousua, mutaatiota, diabetesta ja kaiken tämän lisäksi oolong piristää ja virkistää.

Mielestäni Milk oolong oli paljon parempaa, vaikka lajike ei olisikaan yhtä hienostunut kuin Oolong nro 12. Ia-Zone suosittelee!

Elämän pieniä iloja

Tämänpäiväinen juttu kertoo leipomisesta ja elämän pienistä iloista;
Leivoin Kapteeni A:n ystävän viisivuotiaalle pojalle IFK:n logolla varustetun Pätkis-kakun. En ollut koskaan aikasemmin tehnyt vastaavanlaista marsipaanikoristetta. En ollut koskaan aikaisemmi leiponut Pätkis-kakkupohjaa tai vispannut Pätkis-moussea. Ja mikä parasta, ei työn jälki ole koskaan tuntunut niin hyvältä kun näin kuvan viisivuotiaasta silmälasipäisestä lapsesta näyttämässä sormilla ikäänsä ja hymyilemässä kakun vieressä. Ehkä minusta pitikin tulla leipuri.

Tällaisen pyöräytin. Punainen osuus valkosuklaakuorrute, jonka alla kaakaokreemi. Logo marsipaania, jota koristeltu kimaltelevalla valkoisella elintarvikevärillä. Siniset pursotukset perus kuohukermalla. PS. Jonkun amerikkalaistutkimuksen mukaan useat elintarvikevärit saattavat aiheuttaa lapsilla ylivilkkauta joten Ia-Zone suosittelee varoittamaan kaikkia :D Näin lukee myös niinkutsutuissa pastaväreissä, joita kaapistani löytyy.


Olen jo pitkään haaveillut oman kahvilan perustamisesta. Tällaiset onnistumiset tuo aina sellaisen fiiliksen että hitsit kun se olisikin vielä joskus mahdollista. Marsipaanikoristeisiin uppoaa kyllä melkoisesti aikaa, joten ainakin treenausta tarvitaan.

Pätkismousse (ilman liivatetta) kakun väliin tai sellaisenaan tarjottavaksi:
1,5 pussia (n. 200g) Pätkis suklaata
180 g purkki maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kermaa
1 dl rahkaa (itse käytin vaniljalla maustettua)
loput mitä kahdesta Pätkispussista yli, hakataan pieneksi murskaksi ja sekoitetaan valmiiseen mousseen

Sulatellaan Pätkikset vesihauteessa tai mikrossa. Vaahdota kerma. Sekoitetaan rivakasti tuorejuusto lämpimään suklaamassaan. Lisätään rahka ja lopuksi kermavaahto ja Pätkismurska/rouhe, annostellaan pieniin jälkkärimaljoihin tai kakun väliin ja annetaan hyytyä ainakin tunti.

Nams!

Laitoin itseni nettiin?

A. uteli taas blogistani. En tiedä miksi ihmeessä minulle on niin vaikea olla kun tuntemani ihmiset puhuvat blogistani, tai kirjoittamisestani ylipäätään. Tai no tiedän. Siksi että kuumottelen kuollakseni sitä, että saan kritiikkiä läheisiltäni. Ja kun A:n kanssa keskustelimme asiasta, tajusin, että olen kirjoittanut vääriä asioita blogiini. Asioita, joita en halua esimerkiksi mummoni tietävän. Netti on vaarallinen paikka, varsinkin kun käyttäjä on niin ajattelematon kuin allekirjoittanut.

Onneksi blogini on nyt siivottu!

Sen lisäksi A. toivoi olevansa tästä lähtieni blogissani Herra A tai Kapteeni A. Ja koska Kapteeni A. oli ihana ja osti minulle kukkia, niin voin toteuttaa tämän pyynnön.

Todiste kukista!

Matkailu avartaa

Kävin maakuntamatkailemassa Itä-Hämeen sydämessä Hartolassa Heinolan lähellä. Oli virkistävä meno, hiljaista kuin hautausmaalla ja kaunista kuin kuvakirjassa. Syynä reissuuni oli hyvä ystäväni, joka kolme kuukautta sitten jätti Helsingin hulinan ja pakkasi laukkunsa ja muutti synnyinseuduilleen. Itse kivenkovana kaupunkilaistyttönä en voinut käsittää miksi joku nuori ihminen asuu mielummin keskellä ei mitään, kuin kaiken elämän lähettyvillä.
 Matkani Hartolaan avasi silmäni totaalisesti. Ystävälläni on Hartolassa tukku ystäviä, tutut kulmat, kuppilat, perhe, kaikki. Miksei niitä voisi Helsingistäkin löytää? Voihan ne, toki, mutta itse totesin, että kun kerran johonkin paikkaan oikein kiintyy, niin siellä se koti on koko lopun elämän. Sitä ystävänikin sanoi. Ei Helsinki tunnu kodilta samalla tavalla kuin Hartola, kun jokaista vastaantulijaa saa moikata 2000 asukkaan pikkukylässä, jossa kaikki ainakin tietävät kenen perheestä olet tai kenen ystävä tai työkaveri olet.
 Samaistun siihen tunteeseen, kun kävelen pitkin Runebergin katua auringonpaisteessa ja muistan ulkoa jokaisen baarin ja vaateliikkeen ja kaupan joka vastaan tulee. Minun kotini on Helsingin Töölössä ja ystäväni Hartolassa. Nyt on aika minunkin vain hyväksyä se fakta.

Tältä näytti minun reissuni Hartolassa:

Heeey, macarena!

Aion järjestää työporukalleni tupaantulijaset lauantaina. Suunnitelmissa oli valmistaa itse macarons leivoksia ja tein testiversion tänään. Näin se meni:

Erottelin 3 munan valkuiaiset kippoon. Sekoitin toisessa kipossa 80g mantelijauhetta ja 2 dl tomusokeria. Vatkasin kananmunanvalkuaisia vinhasti sähkövatkaimella kunnes munavaahto pysyi kipossa, vaikka kipon kääntäisi ylösalaisin. Sitten piti lisätä munavaahtoon ripotellen 1,5 dl sokeria. Reseptissä ei lukenut millaista sokeria macarons vaatii, oletin että kyse on perus valkoisesta kidesokerista.. Kaappeja kaivellessa kävi ilmi, että omistan vaivaiset 0,75 dl  valkoista sokeria. Ei se mitään, tämä on testiversio, eli tällä mentiin ja lisäksi laitoin vielä 0,5 dl ruskeaa ruokosokeria.
Annostelin macaronsit pellille (n. 46-48 kappaletta, valmiita macaronseja saat silloin n. 22-24kpl koska ne liimataan yhteen hillolla/nutellalla/lemon curdilla) ja paiston ekaa peltiä 8min 175 asteessa ja toista peltiä 10 min 175 asteessa.

Macaronsit näytti tältä:

Raa'at pellillä odottamassa uuniin pääsyä. 

Uunissa kohosi kauniisti.

8 min macaronsit lässähti.

10 min macaroneista tuli parempia!

Tadaa! Kuvassa valioyksilö täytettynä. Ostin lime curdin valmiina, sillä onhan sekin maukasta ja säästää aikaa kun ei itse jaksa työpäivän jälkeen tehdä. 

Seuraavaa kertaa varten vinkit:

1. Katso että kaapissa on kaikki tarvittavat ainekset.

2. Annostele taikina tarkasti samankokoisiin nokareisiin.

3. Liika paistaminen parempi kuin liian vähän. 

4. Anna annostellun taikinan levätä pellillä n. 10min ennen uuniin laittamista.

5. Siirrä kuumat macaronsit heti pois kuumalta pelliltä kun saat ne ulos uunista.

6. Mantelijauho toimii todennäköisesti suuntuntuman kannalta paremmin kuin mantelijauhe. 

NAMS!