Kun avaat radion, voit olla varma, ei siellä soi kuin Bowie ja Karma

Muistan lapsuudestani mummolan keittiön ja ainaisen radiosoiton. Myös isäni lapsuudenkodissa Polvijärvellä joka aamuun kuuluu Ylen uutisten alkupimputus. Tästä inspiroituneena olenkin hankkinut itselleni radion keittiöön. Se on punainen, mikä on ihanaa. Plussana se, että radion saa mukaan piknikille tai rannalle tai puistoon iskemällä paristot sisään.

Olenkin joka aamu kuunnellut radiota. YleX, Radio Helsinki ja Groove FM ovat nousseet suosikeiksini viime päivinä. Ainoastaan NRJ ei ole onnistunut vielä lämmittämään mieltäni. Olen kuunnellut myös satunnaisia ruotsin- ja venäjänkielisiä kanavia mikäli sopivan meneviä kappaleita on tullut vastaan. Suomipopia ei harmikseni ole vielä löytänyt radiokanavien keskeltä.

Olen myös huomannut, että vaikka aikaisemmin olen halunnut kuunnella vain tietyntyyppistä musiikkia, on ollut virkistävää kuunnella tuntemattomia artisteja. Aikaisemmin olen hyväksynyt musiikkivalikoimaani lähestulkoon vain progressiivista rockia, sekä joitain vakuuttavia naisääniä kuten Amanda Palmer ja Norah Jones. Lyriikkakeskeiselle musiikinkuuntelijalle on aivan uusi maailma, kun kappaleen hyväksi luokittelemiseen riittää menevä tausta ja keskiverto laulaja.

Plussana vielä se, että uutiset tulee kuunneltua ja sade ei pääse yllättämään kun radiojuontaja muistuttaa ottamaan sateenvarjon mukaan!

Suosi ulkomaista

Helsingin jäähallilla noin kello 21:30 tunnelma on jännittynyt, ihmiset parveilevat kapeilla käytäville etsien omaa istumapaikkaansa. Uskaliaammat yrittävät permannolle ilman asianmukaista lippua. H-hetki lähestyy! Kymmenen vuoden tauon jälkeen kaikkien rakastama Ultra Bra on nousemassa jälleen lavalle. Ihmettelen itsekseni, miksi yksi katsomoista on täysin tyhjä ja miksi monissa katsomoissa on useita rivejä tyhjiä istuimia? 
Show alkaa ja muusikot juoksevat lavalle. Heikko valo rähjätää käyntiin ilman sen suurempia esittelyitä. Permannolla heiluu 90 luvun puolivälistä karannut armeijanvihreä UB lippu. En olisi villeimmissäkään unelmissa osannut odottaa vastaavaa biisilistaa:


1. Heikko valo
2. Savanni
3. Haikara
4. Ilmiöitä (kun tyttö ei juo hän on varmaankin raskaana)
5. Musta, niljaisten lehtien kaupunki
6. Pärnu
7. Tyttöjen välisestä ystävyydestä
8. Hei kuule Suomi
9. Älä soita tänne enää koskaan
10. Lähetystyö
11. Vesireittejä
12. Hauki
13. Sinä lähdit pois
14. Minä suojelen sinua kaikelta
15. Kahdeksanvuotiaana


Itselleni erityisen tärkeänä koen Pärnun, Vesireittejä, Älä soita tänne enää koskaan. JOS olisin saanut vaikuttaa listaan, olisin valinnut Haikaran tilalle Ken Saro-Wiwan ja Lähetystyön tilalle Poika vuoden takaa. Muistan elävästi kuinka teininä otti päähän kuinka vanhemmat eivät päästäneet Ruisrockiin tai Ilosaareen. Sitten kuunneltiin kavereiden kanssa koti-iltoina radiosta nauhotettuja C-kasetteja ja lainattiin isosiskoilta CD-levyjä. 
Kaikessa nostalgiassa ja livemusiikin huumassa, en voinut ajatella muuta, kuin että Terhi Kokkonen saattaa hyvinkin olla maailman kaunein nainen.