Tilannekatsaus

Viime aikoina esillä on ollut monia asioita, joista olen halunnut kirjoittaa tänne. Olisin äitienpäivänä halunnut kehua maasta taivaaseen oman äitini, niin kuin teki myös moni muu bloggaaja. Olisin halunnut kirjoittaa siitä miten tein sitruuna-mansikkajuustokakkua ja valkoisia sokerililjoja kakkuun koristeeksi ja miten bussipysäkillä täysin tuntematon nainen antoi mukaani kimpun ruusuja, kun päätteli kakusta, että tässähän on tyttö menossa äitiään tapaamaan.

Meinasin kirjoittaa myös vuodatuksen siitä kuinka A girl with a dragon tattoo elokuva on vain pieni pintaraapaisu siitä maailmasta, jonka Stig Larsson rakensi Tyttö joka leikki tulella kirjassaan. Ja kuinka tylsää on katsoa elokuvaa, joka sijoittuu Ruotsiin ja käsittelee ruotsalaisia ihmisiä, mutta näyttelijät eivät osaa edes lausua paikkojen nimiä uskottavasti. Ja kuinka henkilöhahmot ovat jotenkin kuorittuja ja mitättömiä ja miten ylipäätään huonosti kyseinen elokuva on tehty.

Halusin myös kirjoittaa kuinka tuli kipeäksi keskellä kevättä. Minulla hyvin harvoin särkee päätä, mutta nyt jostain syystä eilen ohimoitani jomotti kuin joku olisi vasaralla iskenyt aivoihini kerta toisensa jälkeen. Menin sitten lääkäriin ja sain kaksi päivää sairaslomaa. Luulin kipeän kurkkuni johtuvan vain siitä että en ole astmalääkkeeni jälkeen kurlannut vedellä kunnolla, vaikka ilmeisesti jokin viirus on minuun iskenyt. Lämpöä oli myös hieman.

Leipäkone on myös ollut kovassa käytössä ja olen muutenkin kokkaillut: kotitekoisia pinaattilettuja, kanaa, pottumuusia, erilaisia kasvispastoja... Lista jatkuisi loputtomiin. Harvemmin kokkailen reseptien mukaan, joten tarkkoja reseptejä minulla ei ole jakaa kanssanne. Äitäni lainaten: reseptit ovat suuntaa antavia ohjeita.

Olin vuosi sitten kesällä töissä kotihoidossa kodinavustajana. Autoin mummoille ja papoille vaipat jalkaan ja lääkkeet nassuun ja aamupalalle, joskus autoin suihkussa tai kauppa-asioissa ja joskus vaan juteltiin. Erään vanhuksen elämänohje on pyörinyt mielessäni viime aikoina usein. Hän sanoi lähes joka tapaamiskerralla "minä olen elänyt niin kuin hyvältä tuntuu ja se on minun pitkän elämäni salaisuus". Näissä tunnelmissa aamukahvin sijaan korkkaankin tänään aamufantan ja käperryn sohvannurkkaan lukemaan Hunter Thompsonin Pelon valtakuntaa.