Laineet ne keinuttaa laivaa

Olin ystäväni kanssa kuluneen viikonlopun aikana Tukholman risteilyllä. Kaksi yötä laivassa ja aikaa Tukholman keskustassa oli noin kuusi tuntia.

Matkalla meri on tyyni ja alla jälkiruokapöydän parhaat palat! Vadelmamacaron, pannacotta, kuivattua mangoa, viikunatäytteisiä vuohenjuustopalloja ja suklaamousse. Kaverina cointreau jäämurskalla.

Olen pienestä asti reissannut Suomen ja Ruotsin väliä jopa useita kertoja vuodessa sukuloimassa. "Vanhemmalla" iällä olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten laivamatkustajissa on aina havaittavissa samat ihmisryhmät: muutamat mummelit huvimatkalla ja muutama lapsiperhe. Lisäksi lähes aina on jokin polttariserurue tai urheilutiimi. Eikä tietenkään pidä unohtaa sinkkumies ja -naislaumoja, jotka ehkä löytävätkin sen hetken huuman yökerhosta.

Olen ihmetellyt sitä miten humalaisen ihmisen päähän ei mahdu sana ei kiitos. Olin tosiaan reissussa naispuolisen ystäväni kanssa ja vaikka molemmilla koristi sormus (hämäykseksi) vasenta nimetöntä, ei humalainen mies älynnyt jättää meitä rauhaan ennen kuin kävelimme tylysti pois. Edes sanat "painu v****un siitä" eivät aina tehonneet. Voi sitä epätoivon määrää... Oletuksena ilmeisesti on se, että kaikki naiset jotka matkustavat ilman puolisoitaan, ovat vapaata riistaa.

Se mikä tapahtuu Ruotsinlaivalla, jää Ruotsinlaivalle, vai?

Suosi ulkomaista

Helsingin jäähallilla noin kello 21:30 tunnelma on jännittynyt, ihmiset parveilevat kapeilla käytäville etsien omaa istumapaikkaansa. Uskaliaammat yrittävät permannolle ilman asianmukaista lippua. H-hetki lähestyy! Kymmenen vuoden tauon jälkeen kaikkien rakastama Ultra Bra on nousemassa jälleen lavalle. Ihmettelen itsekseni, miksi yksi katsomoista on täysin tyhjä ja miksi monissa katsomoissa on useita rivejä tyhjiä istuimia? 
Show alkaa ja muusikot juoksevat lavalle. Heikko valo rähjätää käyntiin ilman sen suurempia esittelyitä. Permannolla heiluu 90 luvun puolivälistä karannut armeijanvihreä UB lippu. En olisi villeimmissäkään unelmissa osannut odottaa vastaavaa biisilistaa:


1. Heikko valo
2. Savanni
3. Haikara
4. Ilmiöitä (kun tyttö ei juo hän on varmaankin raskaana)
5. Musta, niljaisten lehtien kaupunki
6. Pärnu
7. Tyttöjen välisestä ystävyydestä
8. Hei kuule Suomi
9. Älä soita tänne enää koskaan
10. Lähetystyö
11. Vesireittejä
12. Hauki
13. Sinä lähdit pois
14. Minä suojelen sinua kaikelta
15. Kahdeksanvuotiaana


Itselleni erityisen tärkeänä koen Pärnun, Vesireittejä, Älä soita tänne enää koskaan. JOS olisin saanut vaikuttaa listaan, olisin valinnut Haikaran tilalle Ken Saro-Wiwan ja Lähetystyön tilalle Poika vuoden takaa. Muistan elävästi kuinka teininä otti päähän kuinka vanhemmat eivät päästäneet Ruisrockiin tai Ilosaareen. Sitten kuunneltiin kavereiden kanssa koti-iltoina radiosta nauhotettuja C-kasetteja ja lainattiin isosiskoilta CD-levyjä. 
Kaikessa nostalgiassa ja livemusiikin huumassa, en voinut ajatella muuta, kuin että Terhi Kokkonen saattaa hyvinkin olla maailman kaunein nainen.