Näytetään tekstit, joissa on tunniste merkkipäivät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste merkkipäivät. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Kakkuilua

Ystäväni pikkuruinen poikalapsi sai nimen sunnuntaina. Sain kunnian tehdä kakut tilaisuuteen. Päätin pienen harkinnan jälkeen tehdä suklaamoussekakun ja marjaisan täytekakun kermalla.

En käytä juurikaan koskaan valmiita mousseaineksia tai kastikeaineksia tai muita kemiallisia sotkuja. Nyt suurelle joukolle kakkua tehdessä halusin tehdä moussemaisen täytteen ilman liivatetta, joten päätin tehdä poikkeuksen ja ostin (paha)maineikasta vaniljakreemijauhetta. Toiset kakkubloggaajat vannovat sen nimeen, mutta mm. National Geographicin tutkimuksen mukaan glukoosi- ja fruktoosisiirapilla on yhteys ongelmanratkaisukyvyn heikkenemiseen (suomeksi: jos pumppaat elimistöösi päivittäin muunneltuja maissisokereita, sinusta tulee tyhmä). Lähde
En kuitenkaan halua (vielä) vetää foliohattua korville, joten tein sovinnon itseni kanssa ja käytän muuten oikeita jauhoja, kermaa, voita ja sokeria ja turvaudun vaniljakreemijauheeseen vain erityistapauksissa.



Kukkaset sokerimassaa ja elintarvikeväriä. Sydän sokerimassaa ja kirjaimet suklaata.

Suklaamoussekakku:

Pohja:
1 pkt Dominokeksejä (n. 350g, eli kaksi pötköä)
50g voita sulatettuna

Murskataan Dominot ja sekoitetaan sula voi. Painellaan 28cm irtopohjavuoan pohjalle tiiviiksi massaksi ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään

Mousse:
5 dl kermaa (vaahdotetaan)
2 munanvalkuaista (vaahdotetaan)
200g mascarponetuorejuustoa
1 levy taloussuklaata (tummaa)
2 rkl kaakaojauhetta
5 liivatetta


Sydän sokerimassaa ja kirjaimet suklaata. Kermapursotukset tehty Kaiserin 14mm pallotyllalla.
Täytekakku:

Tein 4kpl uuninpellillä pohjia, jotka leikkasin sopivaan muotoon.
Ohjeella tulee kaksi pohjaa kerralla.

Pohja:
8 munaa
4 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 dl perunajauhoja
3 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vatkataan vaaleaksi vaahdoksi. Lisätään keskenään sekoitetutu kuivat aineet siivilän läpi joukkoon. Kaadetaan kahdelle leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille. Levitin taikinan tasaiseksi palettiveitsen avulla. Kakkupohjasta tulee tasainen, kun otat pellin vastakkaisilta reunoilta kiinni ja kopautat pellin napakasti pöytää vasten. Näin ilmakuplat rikkoutuvat.

Paistetaan 200 asteessa (kiertoilmalla) n. 10min.

Hillo:
2 pussia marjamix sekoitusta (mansikka-vadelma-mustaherukka-punaherukka yht. 500g)
2 dl hillosokeria

Keitellään kunnes halutun paksuista. Huomioi, että hillo paksuuntuu entisestään, jos keität sen edellisenä päivänä ja annat olla yön yli jääkaapissa suljetussa astiassa/rasiassa.

Vadelmamousse:

6 dl kermaa
200g tuorejuustoa
1 dl maustamatonta jogurttia
n. 2 dl paseerattua vadelmaa ja punaherukkaa
n. 1 dl vaniljakreemijauhetta

Tuorejuusto notkistetaan jogurtilla ja lisätään paseeratut marjat. Voi käyttää mitä marjaa tahansa.
Vaahdotetaan kerma ja lisätään vaahdotuksen loppuvaiheessa vaniljakreemijauhe. Laitetaan sekaisin kerma ja tuorejuusto-jogurttiseos. Tarkista makeus.

Kakkupohjia kostutin pienellä määrällä maitoa. Sipaisin jokaiseen väliin pari desiä hilloa ja noin pienen kerroksen vadelmamoussea. Kerros kerrokselta samaa toistetaan, mutta viimeiseen kerrokseen päälle laitoin pari desiä hilloa ja päälle siivutettua mansikkaa. Reunoille meni 6 dl kermaa, johon lisätty kaksi ruokalusikallista vaniljakreemijauhetta.


Kakku sisältä. 




Kermapursotuksissa parantamisen varaa, mutta itse olen loppujen lopuks suht tyytyväinen lopputulokseen. Maku ratkaisee!


Ja tältä kakut näyttivät tarjoilupöydässä. Pullat & tiikerikakku eivät ole allekirjoittaneen tekemiä.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pääsiäiskatsaus

Raakaravinnolla meni muutama päivä, sitten petyin kaupan tuorevihannesvalikoimaan niin suuresti, että siirrän reseptien kokeilun siihen, kun saatavilla on suomalaista kaalia yms, koska ei kukaan halua syödä myrkytettyä, kypsentämätöntä unkarilaista varhaiskaalia joka näyttää siltä, että se on liiskattu ennen kuin joku on ajanut rekalla kaaliparan yli.

Sitten luovutin ja otin isän tuoman hirven palapaistin pakkasesta sulamaan, pitihän sitä veljelle näyttää että kyllä minusta on lihapataakin kokkamaan. Pataan päätyi:

n. 1kg hirven palapaistia (suomalaista riistaa)
4 kpl suomalaista porkkanaa
300g pala suomalaista lanttua
sipulia 2 isoa, suomalaista, keltaista
rosmariinia
oreganoa
worchester kastiketta n. 2 rkl
1 fond du chef liemihyytelöasia
valkopippuria (emme löytäneet äidin maustekaapista mustapippuria)
suolaa
tilkka valkoviinietikkaa (emme löytäneet äidin maustekaapista punaviinietikkaa, jota ia-zone suosittelee lihan kanssa)

Paistoin lihapalat nopsaa pannulla ja sitten kaikki heitetään pataan ja annetaan porista n. 200 asteessa ainakin kaksi tuntia. Mitä pidempi keittoaika, sitä parempi maku ja parempi liemi.

Sunnuntaina ja tänään maanantaina olen panostanut leipään:



Luonnonjogurttipohjainen taikina, vähän kauraleseitä ja vaaleita vehnäjauhoja. Nam! Mikä parasta, heitetään ainekset vuokaan ja leipäkone hoitaa homman.
Tein myös hieman terveellisemmän täysjyväspeltti leivän, johon on lisätty reilu tujaus valkosipulia ja aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna. Käytin leipäkoneen mukana tullutta täysjyväleipä reseptiä, johon lisäsin valkosipulin ja tomaatit ilman sen kummempia muutoksia. Hyvää tuli.




Rairuoho vetelee viimeisiään, mutta huomenna koittaakin paluu arkeen ja töihin.

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kolmijalkaisuuden ongelma

Miehet. Elämän suola ja ilo. Minulla on monia miespuolisia ystäviä ja elämäni tärkeimmistä ihmisistä suurin osa on miehiä. Lapsuudessani olen asunut miesvoittoisessa taloudessa. Koen siis omaavani suht hyvät pohjatiedot siihen mitä miehiin tulee ja millaisia asioita miehet rekisteröivät mieleensä. Silti yhtä asiaa en ole saanut selville; miksi miesten mielestä on niin hankalaa olla vain ystävä naisen kanssa? Onko se pelkoa vihaisen poikaystävän kohtaamisesta vai toivoa siitä, että jos nyt kuitenkin pääsisi saman peiton alle vaikka ihan vaan kavereina?

Vaikka minulla on monia miespuolisia ystäviä, suhteeni heihin on erilainen kuin naispuolisiin. Naisille voin soittaa ja pyytää leffaan ilman mitään erikoista agendaa. Tiedän että miespuolisten ystävieni mielestä saattaisi olla omituista tai vaivaannuttavaa lähteä leffaan A:n naisystävän kanssa. Kahvittelu saattaisikin onnistua jonkun miespuolisen kanssa - kunhan se ois vaan se yksi kahvi ja siinä se, uskoisin.

Kolmijalkaisuuden ongelmaa todistaa myös eiliseltä eräs tapahtuma töistä. Hiljaisena aamuna mies tulee juomaan latten ja heittää siinä kassalla pienet small talkit. Ja minähän reippaana asiakaspalvelijana juttelen mukavia takaisin ja hymyilen nätisti. Hetken kuluttua mies tulee uudelleen kassalle ja alkaa tentata henkilökohtaisesta elämästäni infoa ja juttelee tenttaamisen lomassa mukavia. Mies tuntee samoja tyyppejä kuin minä ja A ja vaikuttaa kaikin puolin mukavalta ja fiksulta mieheltä, kunnes keskustelu on jatkunut siihen pisteeseen, että minun on pakko mainita A:sta ja A:n eilisistä syntymäpäiväkemuista, kun tämä mies utelee miten vietän vapaapäiväni. Kahdessa ja puolessa sekunnissa mies on siirtynyt takaisin pöytään näppäilemään älypuhelintaan. Miksei me oltaisi voitu olla vaan kavereita?

Minun ja A:n kavereille kokkasin synttäri-illallisen: kanaa, vuohenjuustopastaa ja tomaattisalaattia. Lisänä vielä tähkäpatonkia ja omatekemää pestoa!




Tarvitset: kanan rintafileitä, tuorepastaa, vuohenjuustoa, kermaa, valkoviiniä, kirsikkatomaatteja. Paljon mausteita.

Kana:
Kanat marinoidaan, itse pidin kanoja mausteöljyssä n. 4 tuntia jääkaapissa. Muistattehan, ettei marinadiin saa laittaa suolaa tai kana kuivuu! Nopeasti käytetään kuumalla pannulla että kana saa vähän väriä pintaan ja sitten n. 20min uunissa 200 asteessa.

Kastike:
Sipulia paistetaan pannulla, jotta se pehmenee. Lisätään valkoviini ja kiehautetaan. Lisätään vuohenjuusto ja sulatellaan varovasti. Lisätään kerma ja maustetaan hyvin.

Tomaattisalaatti:
Kirsikkatomaatit pilkotaan. Maustetaan balsamicolla, suolalla, pippurilla, tuoreella basilikalla, itse lorautin mukaan myös aurinkokuivattujen tomaattien purkissa ollutta öljyä. Annetaan maustua pari tuntia kylmässä ja nostetaan huoneenlämpöön n. puoli tuntia ennen tarjoilua.

Pesto:
Heitä blenderiin sopivasti kaikkea;
-aurinkokuivattua tomaattia ja sen öljyä
-basilikaa
-persiljaa
-cashewpähkinää
-parmesanjuustoa
-suolaa
-pippuria

Sopii leivän päälle, pastakastikkeeksi, sellaisenaan, salaattiin, mausteeksi.... Nam!
Ja jälkiruoaksi kakkua tietenkin!

Sitruuna-appelsiinitäyte täytekakkuun:
200g tuorejuustoa
2 dl kermaa
1 appelsiinin puristettu mehu
lemono curdia maun mukaan

Notkistetaa juusto appelsiinimehulla. Vaahdotetaan kerma ja sekoitetaan juustoon. Lisätään lemon curdia maun mukaan. Sopii hyvin vaalealle kakkupohjalle, jolle on sivelty omakeittämää vadelmahilloa! Kyseisestä ohjeesta riittää reilusti yhteen väliin n. 16cm halkaisijalta olevaa kakkuun, jäi kyllä yli tätä täytettä.



Täytetty kakku marsipaania vailla. Marsipaanin alle sivelty voi-sokerikreemiä, joka maustettu sitruunamehulla.



Kaakku on aakastu. Kuvassa malliesimerkki siitä kuinka käy sokerikoristeelle, jos sen ei anna kuivua rauhassa. Valkoinen päällinen siis marsipaania, teksti Onnea A........ kirjoitettu jollain Dr.Oetkerin vaaleansinisellä elintarvikevärituubisysteemillä. Sinivalkoinen kakku sai alkunsa kattauksesta:


Kuvien laatu on mitä on, mutta kokkaukset maistui synttäriseurueelle paremmin kuin hyvin. Jos tämä ateria ei vie tietäsi miehen sydämeen niin pulassa ollaan.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Täytekakkua ja kaktuksia

Eli siis se kauan odotettu ystävänpäivä alias kaikkien sydänten päivä. Facebook huutaa Forever alone päivän perään, kun onnettomat yksinäiset sinkut valittaa kurjuuttaan. Helppohan minun on sanoa, sillä oma ystävänpäiväni on selvä tapaus: leivoin A:lle lakka-valkosuklaa-lime täytekakun ja tein intialaishenkistä kana-kasviscouscousia. Tein vielä valkoisesta vaahtokarkinmakuisesta sokerimassasta valkoisen sydämen, jonka sisustan reunustin punaisella viivalla myötäillen sydämen muotoa ja sen sisälle kirjoitin A:n nimen ja tein nimen alle vielä pienen sydämen, ettei mitään jäisi arvailujen varaan. Kuvaa ei valitettavasti ole, koska en omista kameraa. Ehkä A löytää joskus oman kameransa laturin.


Täytekakun pohjahan on aina se tärkein. Itse olen lukuisien kokeilujeni jälkeen päätynyt ohjeeseen, jota kaikki tuntemani mummot käyttää ja jota opetetaan kotitalouden tunnilla kouluissa.

Kakkupohja:

Laita aina ensin uuni päälle.

-Ota kolme kappaletta samankokoisia laseja, laita ne riviin pöydälle
-Riko määrä X (itse käytin 2 kpl pieneen 22cm halkaisijalta olevaan irtopohjavuokaan) munia lasiin
-Kaada viereiseen lasiin sama määrä sokeria
-Laita viimeiseen lasiin saman verran jauhoseosta, jossa on noin puolet vehnää ja puolet perunajauhoja
-Lisää jauhoseokseen 0,5 teelusikallista leivinjauhetta jokaista munaa kohti

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi varoen jauho-leivinjauheseos muna-sokerivaahtoon esimerkiksi puukauhan avulla. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan. Paista 175 asteessa, kunnes voit tökätä tulitikun kakkuun ilman, että tikkuun jää taikinajäämiä.

Ja koska kuvaa ei ole, liitän oheen yhden aikaisemman lakkakakkuni kuvan. Pohja myöskin 2 munan kakkupohja 22 cm irtopohjavuokaan, sisällä lakkahilloa ja kermaa. Sokerikoriste sokerimassaa ja elintarvikeväriä.



Ja mitä A. antoikaan minulle ystävänpäivästä muistuttamaan? Kaksi pyöreähköä pikkukaktusta, joista toinen pieniä superpiikikkäitä piikkejä täynnä ja toinen pitkiä ja joustavia piikkejä täynnä. Jos käyttäisisin ilmaisua "aww", käyttäisin sitä nyt.

Yksi niistä asioista miksi A. on niin erityinen.