Matkailu avartaa

Kävin maakuntamatkailemassa Itä-Hämeen sydämessä Hartolassa Heinolan lähellä. Oli virkistävä meno, hiljaista kuin hautausmaalla ja kaunista kuin kuvakirjassa. Syynä reissuuni oli hyvä ystäväni, joka kolme kuukautta sitten jätti Helsingin hulinan ja pakkasi laukkunsa ja muutti synnyinseuduilleen. Itse kivenkovana kaupunkilaistyttönä en voinut käsittää miksi joku nuori ihminen asuu mielummin keskellä ei mitään, kuin kaiken elämän lähettyvillä.
 Matkani Hartolaan avasi silmäni totaalisesti. Ystävälläni on Hartolassa tukku ystäviä, tutut kulmat, kuppilat, perhe, kaikki. Miksei niitä voisi Helsingistäkin löytää? Voihan ne, toki, mutta itse totesin, että kun kerran johonkin paikkaan oikein kiintyy, niin siellä se koti on koko lopun elämän. Sitä ystävänikin sanoi. Ei Helsinki tunnu kodilta samalla tavalla kuin Hartola, kun jokaista vastaantulijaa saa moikata 2000 asukkaan pikkukylässä, jossa kaikki ainakin tietävät kenen perheestä olet tai kenen ystävä tai työkaveri olet.
 Samaistun siihen tunteeseen, kun kävelen pitkin Runebergin katua auringonpaisteessa ja muistan ulkoa jokaisen baarin ja vaateliikkeen ja kaupan joka vastaan tulee. Minun kotini on Helsingin Töölössä ja ystäväni Hartolassa. Nyt on aika minunkin vain hyväksyä se fakta.

Tältä näytti minun reissuni Hartolassa: