Olen järjestellyt pääsiäisen ajan työt aika kivasti. Minulla on vapaata torstaista maanantaihin, eli viisi päivää luppoaikaa. Olen suunnitellut jo suhteellisen tarkkaan viiden päivän ohjelmani: aion aloittaa paaston ensimmäistä kertaa elämässäni.
Päätös syntyi siitä, että viime aikoina ruokailuni ja ruokarytmini ovat riistäytyneet käsistä kokonaan. Aamupala jää yleensä kokonaan väliin ja lounaan syöminen onkin vähän niin ja näin. Iltapäivällä tulee jo syötyä ja illat päättyvät jatkuvaan naposteluun. Lisäksi viime aikoina ruokailu on saavuttanut massiiviset mitat, suuria annoksia ja jatkuvaa ruoka-annosten suunnittelua. Monet ystäväni ovat paastonneet useita kertoja ja ovat sitä mieltä, että paasto sopii hyvin ruokailuaikojen säännöllistämisessä ja antaa henkisellä tasolla itseluottamusta ja motivaatiota siihen, että pystyy noudattamaan säännöllisiä ruoka-aikoja. Suunnitelmani on siis seuraava:
Tänään, ylihuomenna ja maanantaina syön mahdollisimman paljon kasviksia ja raakaruokaa (=kypsentämättömiä vihanneksia ja hedelmiä). Sokeria ei lainkaan, kahvia mahdollisimman vähän ja proteiinina kananmunia ja hapanmaitotuotteita.
Tiistaina ja keskiviikkona aamiaiseksi on pellavansiemeniä, luumukeittoa ja mehua, lounaaksi tomaattikeittoa ja illalla kasvislientä. Välipalaksi tarjolla olisi kupponen teetä, illalla kevyttä kasviskeittoa. Torstaista maanantaihin aamiainen ja lounas koostuu hedelmä- ja juuresmehuista, välipalaksi teetä ja illalla kasvislientä ja mehua. Vettä toki runsaasti ja teen kanssa hunajaa. Jos "paha" paikka iskee niin smoothieta aion tehdä tuoreista hedelmistä.
Ja loppuun totuttelupäiviä kaksi, eli keittoa kahtena ensimmäisenä ruokapäivänä.
Ja kyllä, ihminen voi elää viisi päivää mehuilla ja teellä. Proteiinin saanti kärsii pienen kolauksen, tai sitten hankin mehuun sekoitettavaa riisiproteiinia. Ja ei, en tee tätä siksi että haluaisin laihduttaa supernopeasti. Tiedostan, että paino putoaa muutaman kilon, mutta tulee varmasti takaisin muutamassa päivässä. Mehupaastolla tulee noudatettua sitten niitä tärkeitä ruoka-aikoja: aamiainen, välitee/välipala, lounas, välitee/välipala, illallinen, iltapala.
Nähtäväksi jää se, että toimiiko ruokaremontti odotetulla tavalla.
lauantai 31. maaliskuuta 2012
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Kolmijalkaisuuden ongelma
Miehet. Elämän suola ja ilo. Minulla on monia miespuolisia ystäviä ja elämäni tärkeimmistä ihmisistä suurin osa on miehiä. Lapsuudessani olen asunut miesvoittoisessa taloudessa. Koen siis omaavani suht hyvät pohjatiedot siihen mitä miehiin tulee ja millaisia asioita miehet rekisteröivät mieleensä. Silti yhtä asiaa en ole saanut selville; miksi miesten mielestä on niin hankalaa olla vain ystävä naisen kanssa? Onko se pelkoa vihaisen poikaystävän kohtaamisesta vai toivoa siitä, että jos nyt kuitenkin pääsisi saman peiton alle vaikka ihan vaan kavereina?
Vaikka minulla on monia miespuolisia ystäviä, suhteeni heihin on erilainen kuin naispuolisiin. Naisille voin soittaa ja pyytää leffaan ilman mitään erikoista agendaa. Tiedän että miespuolisten ystävieni mielestä saattaisi olla omituista tai vaivaannuttavaa lähteä leffaan A:n naisystävän kanssa. Kahvittelu saattaisikin onnistua jonkun miespuolisen kanssa - kunhan se ois vaan se yksi kahvi ja siinä se, uskoisin.
Kolmijalkaisuuden ongelmaa todistaa myös eiliseltä eräs tapahtuma töistä. Hiljaisena aamuna mies tulee juomaan latten ja heittää siinä kassalla pienet small talkit. Ja minähän reippaana asiakaspalvelijana juttelen mukavia takaisin ja hymyilen nätisti. Hetken kuluttua mies tulee uudelleen kassalle ja alkaa tentata henkilökohtaisesta elämästäni infoa ja juttelee tenttaamisen lomassa mukavia. Mies tuntee samoja tyyppejä kuin minä ja A ja vaikuttaa kaikin puolin mukavalta ja fiksulta mieheltä, kunnes keskustelu on jatkunut siihen pisteeseen, että minun on pakko mainita A:sta ja A:n eilisistä syntymäpäiväkemuista, kun tämä mies utelee miten vietän vapaapäiväni. Kahdessa ja puolessa sekunnissa mies on siirtynyt takaisin pöytään näppäilemään älypuhelintaan. Miksei me oltaisi voitu olla vaan kavereita?
Minun ja A:n kavereille kokkasin synttäri-illallisen: kanaa, vuohenjuustopastaa ja tomaattisalaattia. Lisänä vielä tähkäpatonkia ja omatekemää pestoa!
Tarvitset: kanan rintafileitä, tuorepastaa, vuohenjuustoa, kermaa, valkoviiniä, kirsikkatomaatteja. Paljon mausteita.
Kana:
Kanat marinoidaan, itse pidin kanoja mausteöljyssä n. 4 tuntia jääkaapissa. Muistattehan, ettei marinadiin saa laittaa suolaa tai kana kuivuu! Nopeasti käytetään kuumalla pannulla että kana saa vähän väriä pintaan ja sitten n. 20min uunissa 200 asteessa.
Kastike:
Sipulia paistetaan pannulla, jotta se pehmenee. Lisätään valkoviini ja kiehautetaan. Lisätään vuohenjuusto ja sulatellaan varovasti. Lisätään kerma ja maustetaan hyvin.
Tomaattisalaatti:
Kirsikkatomaatit pilkotaan. Maustetaan balsamicolla, suolalla, pippurilla, tuoreella basilikalla, itse lorautin mukaan myös aurinkokuivattujen tomaattien purkissa ollutta öljyä. Annetaan maustua pari tuntia kylmässä ja nostetaan huoneenlämpöön n. puoli tuntia ennen tarjoilua.
Pesto:
Heitä blenderiin sopivasti kaikkea;
-aurinkokuivattua tomaattia ja sen öljyä
-basilikaa
-persiljaa
-cashewpähkinää
-parmesanjuustoa
-suolaa
-pippuria
Sopii leivän päälle, pastakastikkeeksi, sellaisenaan, salaattiin, mausteeksi.... Nam!
Ja jälkiruoaksi kakkua tietenkin!
Sitruuna-appelsiinitäyte täytekakkuun:
200g tuorejuustoa
2 dl kermaa
1 appelsiinin puristettu mehu
lemono curdia maun mukaan
Notkistetaa juusto appelsiinimehulla. Vaahdotetaan kerma ja sekoitetaan juustoon. Lisätään lemon curdia maun mukaan. Sopii hyvin vaalealle kakkupohjalle, jolle on sivelty omakeittämää vadelmahilloa! Kyseisestä ohjeesta riittää reilusti yhteen väliin n. 16cm halkaisijalta olevaa kakkuun, jäi kyllä yli tätä täytettä.
Täytetty kakku marsipaania vailla. Marsipaanin alle sivelty voi-sokerikreemiä, joka maustettu sitruunamehulla.
Kaakku on aakastu. Kuvassa malliesimerkki siitä kuinka käy sokerikoristeelle, jos sen ei anna kuivua rauhassa. Valkoinen päällinen siis marsipaania, teksti Onnea A........ kirjoitettu jollain Dr.Oetkerin vaaleansinisellä elintarvikevärituubisysteemillä. Sinivalkoinen kakku sai alkunsa kattauksesta:
Kuvien laatu on mitä on, mutta kokkaukset maistui synttäriseurueelle paremmin kuin hyvin. Jos tämä ateria ei vie tietäsi miehen sydämeen niin pulassa ollaan.
Vaikka minulla on monia miespuolisia ystäviä, suhteeni heihin on erilainen kuin naispuolisiin. Naisille voin soittaa ja pyytää leffaan ilman mitään erikoista agendaa. Tiedän että miespuolisten ystävieni mielestä saattaisi olla omituista tai vaivaannuttavaa lähteä leffaan A:n naisystävän kanssa. Kahvittelu saattaisikin onnistua jonkun miespuolisen kanssa - kunhan se ois vaan se yksi kahvi ja siinä se, uskoisin.
Kolmijalkaisuuden ongelmaa todistaa myös eiliseltä eräs tapahtuma töistä. Hiljaisena aamuna mies tulee juomaan latten ja heittää siinä kassalla pienet small talkit. Ja minähän reippaana asiakaspalvelijana juttelen mukavia takaisin ja hymyilen nätisti. Hetken kuluttua mies tulee uudelleen kassalle ja alkaa tentata henkilökohtaisesta elämästäni infoa ja juttelee tenttaamisen lomassa mukavia. Mies tuntee samoja tyyppejä kuin minä ja A ja vaikuttaa kaikin puolin mukavalta ja fiksulta mieheltä, kunnes keskustelu on jatkunut siihen pisteeseen, että minun on pakko mainita A:sta ja A:n eilisistä syntymäpäiväkemuista, kun tämä mies utelee miten vietän vapaapäiväni. Kahdessa ja puolessa sekunnissa mies on siirtynyt takaisin pöytään näppäilemään älypuhelintaan. Miksei me oltaisi voitu olla vaan kavereita?
Minun ja A:n kavereille kokkasin synttäri-illallisen: kanaa, vuohenjuustopastaa ja tomaattisalaattia. Lisänä vielä tähkäpatonkia ja omatekemää pestoa!
Tarvitset: kanan rintafileitä, tuorepastaa, vuohenjuustoa, kermaa, valkoviiniä, kirsikkatomaatteja. Paljon mausteita.
Kana:
Kanat marinoidaan, itse pidin kanoja mausteöljyssä n. 4 tuntia jääkaapissa. Muistattehan, ettei marinadiin saa laittaa suolaa tai kana kuivuu! Nopeasti käytetään kuumalla pannulla että kana saa vähän väriä pintaan ja sitten n. 20min uunissa 200 asteessa.
Kastike:
Sipulia paistetaan pannulla, jotta se pehmenee. Lisätään valkoviini ja kiehautetaan. Lisätään vuohenjuusto ja sulatellaan varovasti. Lisätään kerma ja maustetaan hyvin.
Tomaattisalaatti:
Kirsikkatomaatit pilkotaan. Maustetaan balsamicolla, suolalla, pippurilla, tuoreella basilikalla, itse lorautin mukaan myös aurinkokuivattujen tomaattien purkissa ollutta öljyä. Annetaan maustua pari tuntia kylmässä ja nostetaan huoneenlämpöön n. puoli tuntia ennen tarjoilua.
Pesto:
Heitä blenderiin sopivasti kaikkea;
-aurinkokuivattua tomaattia ja sen öljyä
-basilikaa
-persiljaa
-cashewpähkinää
-parmesanjuustoa
-suolaa
-pippuria
Sopii leivän päälle, pastakastikkeeksi, sellaisenaan, salaattiin, mausteeksi.... Nam!
Ja jälkiruoaksi kakkua tietenkin!
Sitruuna-appelsiinitäyte täytekakkuun:
200g tuorejuustoa
2 dl kermaa
1 appelsiinin puristettu mehu
lemono curdia maun mukaan
Notkistetaa juusto appelsiinimehulla. Vaahdotetaan kerma ja sekoitetaan juustoon. Lisätään lemon curdia maun mukaan. Sopii hyvin vaalealle kakkupohjalle, jolle on sivelty omakeittämää vadelmahilloa! Kyseisestä ohjeesta riittää reilusti yhteen väliin n. 16cm halkaisijalta olevaa kakkuun, jäi kyllä yli tätä täytettä.
Täytetty kakku marsipaania vailla. Marsipaanin alle sivelty voi-sokerikreemiä, joka maustettu sitruunamehulla.
Kuvien laatu on mitä on, mutta kokkaukset maistui synttäriseurueelle paremmin kuin hyvin. Jos tämä ateria ei vie tietäsi miehen sydämeen niin pulassa ollaan.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Helsingin kevät
En ole koskaan suunnitellut ryhtyväni valokuvaamaan. Pidän itseäni surkeana valokuvaajana, sillä esimerkiksi sanat valotusaika ja kontrasti liitän valokuvaamiseen ja kuvien muokkaamiseen, mutta muuten en osaa sanoja selittää. SILTI, tässä on mun tämän vuoden Töölön kevätfiilistely, koska kuulin tänään ekaa kertan linnunlaulua kun kävelin töistä kotiin ja oli valoisaa.
Sammonpuisto viime viikolla. Lunta on!
Tänään sisäpiha kello 08:13 aamulla. Taivas oli peilikirkas ja oli plussa-asteita ja aurinko nousi.
Huomenna nähdään miltä Sammonpuisto näyttää näin aurinkoisen päivän jälkeen!
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Oolong love
Olen kiinnittänyt huomiota kofeinistisyyteeni. Otsalohkoissa alkaa jomottaa jos aamukahvi jää väliin. Viimeistään iltapäivällä on saatava toinen ja kolmas kuppi. Vapaapäivänä mutteripannussa keittelen 6 annosta kahvia vähintään kaksi kertaa päivässä. Olen yrittänyt vaihtaa kahvinhimoani teenjuontiin, mutta välillä tuntuu siltä ettei musta teekään saa kofeiininhimoani vietyä.
Nyt olen kuitenkin muutamien päivien tai jopa kuukausien kuluessa tutustunut oolong-tee nimitykseen ja oolongin syvimpään olemukseen. Ensimmäisiä kertoja kiinnitin huomioni oolongiin kun kävin La Torrefazionessa kahvilla. Teevalikoimasta löytyi ainostaan oolong. Toisella kertaa töissä eräs asiakas kysyi mitä oolong-tee oikein on ja olisiko meillä tarjota sitä. Googlasin asiakkaan mieliksi oolong-teen ja wikipediastahan selvisi, että oolong on lajikkeeltaan samaa teetä kuin vihreä, musta, sinimusta tai keltainen tee - sitä ei vaan hapeteta yhtä pitkään kuin muita teelaatuja aromien ja ravintoaineiden säilyttämiseksi.
Kotona kaivelin teehyllyämme ja totesin, että hitsiläinen, meillähän ON oolong-teetä kotonakin! A:n isoäidiltä saatua hienointa taiwanilaista Oolong Nro 12 ja sen lisäksi ei-niin-hienoa kiinalaista Milk Oolongia. Teeseremoniat sikseen ja vesi hellalle. Valitsin ensimmäisenä Milk Oolongin kokeiluun. Ohjeessa neuvottiin uuttaman esiuutto, eli ensimmäinen haudutus n. 30 sekuntia ja kaadetaan ensimmäinen tee pois. Toinen haudutus n. 2 minuuttia ja tee on valmis juotavaksi. Milk oolong oli upea makuelämys! Laimean vihreän teen värinen, tuoksu hyvin mieto ja maku oli kermainen ja suuntuntuma miellyttävä. Nams.
Mielenkiintoista on myös se, että oolongia voi hauduttaa 4-6 kertaa lajikkeesta riippuen. Eli vaikka ostohetkellä oolong olisi hintavampaa kuin se Earl Grey, saa samasta määrästä oolongia ja jotain muuta teetä enemmän oologia useiden haudutuskertojen ansioista.
Lisäksi oolong on superterveellistä! A makasi kuumeessa useita päiviä ja itse suojauduin ainostaan oolong-teen voimalla. Oolong sisältää runsaasti antidoksitantteja, E, C ja B vitamiinia, flavonoideja ja jopa fluoria. Kiinalaisessa lääketieteessä oolongia käytetään ennaltaehkäisemään flunssaa, ylipainoa, kariesta, syöpää, verenpaineen nousua, mutaatiota, diabetesta ja kaiken tämän lisäksi oolong piristää ja virkistää.
Mielestäni Milk oolong oli paljon parempaa, vaikka lajike ei olisikaan yhtä hienostunut kuin Oolong nro 12. Ia-Zone suosittelee!
Nyt olen kuitenkin muutamien päivien tai jopa kuukausien kuluessa tutustunut oolong-tee nimitykseen ja oolongin syvimpään olemukseen. Ensimmäisiä kertoja kiinnitin huomioni oolongiin kun kävin La Torrefazionessa kahvilla. Teevalikoimasta löytyi ainostaan oolong. Toisella kertaa töissä eräs asiakas kysyi mitä oolong-tee oikein on ja olisiko meillä tarjota sitä. Googlasin asiakkaan mieliksi oolong-teen ja wikipediastahan selvisi, että oolong on lajikkeeltaan samaa teetä kuin vihreä, musta, sinimusta tai keltainen tee - sitä ei vaan hapeteta yhtä pitkään kuin muita teelaatuja aromien ja ravintoaineiden säilyttämiseksi.
Kotona kaivelin teehyllyämme ja totesin, että hitsiläinen, meillähän ON oolong-teetä kotonakin! A:n isoäidiltä saatua hienointa taiwanilaista Oolong Nro 12 ja sen lisäksi ei-niin-hienoa kiinalaista Milk Oolongia. Teeseremoniat sikseen ja vesi hellalle. Valitsin ensimmäisenä Milk Oolongin kokeiluun. Ohjeessa neuvottiin uuttaman esiuutto, eli ensimmäinen haudutus n. 30 sekuntia ja kaadetaan ensimmäinen tee pois. Toinen haudutus n. 2 minuuttia ja tee on valmis juotavaksi. Milk oolong oli upea makuelämys! Laimean vihreän teen värinen, tuoksu hyvin mieto ja maku oli kermainen ja suuntuntuma miellyttävä. Nams.
Mielenkiintoista on myös se, että oolongia voi hauduttaa 4-6 kertaa lajikkeesta riippuen. Eli vaikka ostohetkellä oolong olisi hintavampaa kuin se Earl Grey, saa samasta määrästä oolongia ja jotain muuta teetä enemmän oologia useiden haudutuskertojen ansioista.
Lisäksi oolong on superterveellistä! A makasi kuumeessa useita päiviä ja itse suojauduin ainostaan oolong-teen voimalla. Oolong sisältää runsaasti antidoksitantteja, E, C ja B vitamiinia, flavonoideja ja jopa fluoria. Kiinalaisessa lääketieteessä oolongia käytetään ennaltaehkäisemään flunssaa, ylipainoa, kariesta, syöpää, verenpaineen nousua, mutaatiota, diabetesta ja kaiken tämän lisäksi oolong piristää ja virkistää.
Mielestäni Milk oolong oli paljon parempaa, vaikka lajike ei olisikaan yhtä hienostunut kuin Oolong nro 12. Ia-Zone suosittelee!
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Elämän pieniä iloja
Tämänpäiväinen juttu kertoo leipomisesta ja elämän pienistä iloista;
Leivoin Kapteeni A:n ystävän viisivuotiaalle pojalle IFK:n logolla varustetun Pätkis-kakun. En ollut koskaan aikasemmin tehnyt vastaavanlaista marsipaanikoristetta. En ollut koskaan aikaisemmi leiponut Pätkis-kakkupohjaa tai vispannut Pätkis-moussea. Ja mikä parasta, ei työn jälki ole koskaan tuntunut niin hyvältä kun näin kuvan viisivuotiaasta silmälasipäisestä lapsesta näyttämässä sormilla ikäänsä ja hymyilemässä kakun vieressä. Ehkä minusta pitikin tulla leipuri.
Tällaisen pyöräytin. Punainen osuus valkosuklaakuorrute, jonka alla kaakaokreemi. Logo marsipaania, jota koristeltu kimaltelevalla valkoisella elintarvikevärillä. Siniset pursotukset perus kuohukermalla. PS. Jonkun amerikkalaistutkimuksen mukaan useat elintarvikevärit saattavat aiheuttaa lapsilla ylivilkkauta joten Ia-Zone suosittelee varoittamaan kaikkia :D Näin lukee myös niinkutsutuissa pastaväreissä, joita kaapistani löytyy.
Olen jo pitkään haaveillut oman kahvilan perustamisesta. Tällaiset onnistumiset tuo aina sellaisen fiiliksen että hitsit kun se olisikin vielä joskus mahdollista. Marsipaanikoristeisiin uppoaa kyllä melkoisesti aikaa, joten ainakin treenausta tarvitaan.
Pätkismousse (ilman liivatetta) kakun väliin tai sellaisenaan tarjottavaksi:
1,5 pussia (n. 200g) Pätkis suklaata
180 g purkki maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kermaa
1 dl rahkaa (itse käytin vaniljalla maustettua)
loput mitä kahdesta Pätkispussista yli, hakataan pieneksi murskaksi ja sekoitetaan valmiiseen mousseen
Sulatellaan Pätkikset vesihauteessa tai mikrossa. Vaahdota kerma. Sekoitetaan rivakasti tuorejuusto lämpimään suklaamassaan. Lisätään rahka ja lopuksi kermavaahto ja Pätkismurska/rouhe, annostellaan pieniin jälkkärimaljoihin tai kakun väliin ja annetaan hyytyä ainakin tunti.
Nams!
Leivoin Kapteeni A:n ystävän viisivuotiaalle pojalle IFK:n logolla varustetun Pätkis-kakun. En ollut koskaan aikasemmin tehnyt vastaavanlaista marsipaanikoristetta. En ollut koskaan aikaisemmi leiponut Pätkis-kakkupohjaa tai vispannut Pätkis-moussea. Ja mikä parasta, ei työn jälki ole koskaan tuntunut niin hyvältä kun näin kuvan viisivuotiaasta silmälasipäisestä lapsesta näyttämässä sormilla ikäänsä ja hymyilemässä kakun vieressä. Ehkä minusta pitikin tulla leipuri.
Olen jo pitkään haaveillut oman kahvilan perustamisesta. Tällaiset onnistumiset tuo aina sellaisen fiiliksen että hitsit kun se olisikin vielä joskus mahdollista. Marsipaanikoristeisiin uppoaa kyllä melkoisesti aikaa, joten ainakin treenausta tarvitaan.
Pätkismousse (ilman liivatetta) kakun väliin tai sellaisenaan tarjottavaksi:
1,5 pussia (n. 200g) Pätkis suklaata
180 g purkki maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kermaa
1 dl rahkaa (itse käytin vaniljalla maustettua)
loput mitä kahdesta Pätkispussista yli, hakataan pieneksi murskaksi ja sekoitetaan valmiiseen mousseen
Sulatellaan Pätkikset vesihauteessa tai mikrossa. Vaahdota kerma. Sekoitetaan rivakasti tuorejuusto lämpimään suklaamassaan. Lisätään rahka ja lopuksi kermavaahto ja Pätkismurska/rouhe, annostellaan pieniin jälkkärimaljoihin tai kakun väliin ja annetaan hyytyä ainakin tunti.
Nams!
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Laitoin itseni nettiin?
A. uteli taas blogistani. En tiedä miksi ihmeessä minulle on niin vaikea olla kun tuntemani ihmiset puhuvat blogistani, tai kirjoittamisestani ylipäätään. Tai no tiedän. Siksi että kuumottelen kuollakseni sitä, että saan kritiikkiä läheisiltäni. Ja kun A:n kanssa keskustelimme asiasta, tajusin, että olen kirjoittanut vääriä asioita blogiini. Asioita, joita en halua esimerkiksi mummoni tietävän. Netti on vaarallinen paikka, varsinkin kun käyttäjä on niin ajattelematon kuin allekirjoittanut.
Onneksi blogini on nyt siivottu!
Sen lisäksi A. toivoi olevansa tästä lähtieni blogissani Herra A tai Kapteeni A. Ja koska Kapteeni A. oli ihana ja osti minulle kukkia, niin voin toteuttaa tämän pyynnön.
Onneksi blogini on nyt siivottu!
Sen lisäksi A. toivoi olevansa tästä lähtieni blogissani Herra A tai Kapteeni A. Ja koska Kapteeni A. oli ihana ja osti minulle kukkia, niin voin toteuttaa tämän pyynnön.
Todiste kukista!
torstai 8. maaliskuuta 2012
Matkailu avartaa
Kävin maakuntamatkailemassa Itä-Hämeen sydämessä Hartolassa Heinolan lähellä. Oli virkistävä meno, hiljaista kuin hautausmaalla ja kaunista kuin kuvakirjassa. Syynä reissuuni oli hyvä ystäväni, joka kolme kuukautta sitten jätti Helsingin hulinan ja pakkasi laukkunsa ja muutti synnyinseuduilleen. Itse kivenkovana kaupunkilaistyttönä en voinut käsittää miksi joku nuori ihminen asuu mielummin keskellä ei mitään, kuin kaiken elämän lähettyvillä.
Matkani Hartolaan avasi silmäni totaalisesti. Ystävälläni on Hartolassa tukku ystäviä, tutut kulmat, kuppilat, perhe, kaikki. Miksei niitä voisi Helsingistäkin löytää? Voihan ne, toki, mutta itse totesin, että kun kerran johonkin paikkaan oikein kiintyy, niin siellä se koti on koko lopun elämän. Sitä ystävänikin sanoi. Ei Helsinki tunnu kodilta samalla tavalla kuin Hartola, kun jokaista vastaantulijaa saa moikata 2000 asukkaan pikkukylässä, jossa kaikki ainakin tietävät kenen perheestä olet tai kenen ystävä tai työkaveri olet.
Samaistun siihen tunteeseen, kun kävelen pitkin Runebergin katua auringonpaisteessa ja muistan ulkoa jokaisen baarin ja vaateliikkeen ja kaupan joka vastaan tulee. Minun kotini on Helsingin Töölössä ja ystäväni Hartolassa. Nyt on aika minunkin vain hyväksyä se fakta.
Tältä näytti minun reissuni Hartolassa:
Matkani Hartolaan avasi silmäni totaalisesti. Ystävälläni on Hartolassa tukku ystäviä, tutut kulmat, kuppilat, perhe, kaikki. Miksei niitä voisi Helsingistäkin löytää? Voihan ne, toki, mutta itse totesin, että kun kerran johonkin paikkaan oikein kiintyy, niin siellä se koti on koko lopun elämän. Sitä ystävänikin sanoi. Ei Helsinki tunnu kodilta samalla tavalla kuin Hartola, kun jokaista vastaantulijaa saa moikata 2000 asukkaan pikkukylässä, jossa kaikki ainakin tietävät kenen perheestä olet tai kenen ystävä tai työkaveri olet.
Samaistun siihen tunteeseen, kun kävelen pitkin Runebergin katua auringonpaisteessa ja muistan ulkoa jokaisen baarin ja vaateliikkeen ja kaupan joka vastaan tulee. Minun kotini on Helsingin Töölössä ja ystäväni Hartolassa. Nyt on aika minunkin vain hyväksyä se fakta.
Tältä näytti minun reissuni Hartolassa:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)