Lohta ja melkein mummonkurkkuja

Lohi on ollut aina suosikkikalani, ihan pienestä pitäen. Olen kalastanut isoäitini ja isoisäni kanssa monet kerrat asuntovaunureissuilla ympäri Ruotsia. Sain torstain kunniaksi illallisvieraita, joten mikä olisikaan parempi herkku kuin uunilohi. A ei pahemmin välitä kalasta, joten syököön sitten kynsiään (tai kanaa) sillä aikaa kun muut tekevät kilon kirjolohiviipaaleesta selvää.

Uunilohi:

n. 1kg lohta
puolikas puristettu sitruuna
sipulia viipaleina
suolaa
mustapippuria

180 Astetta uuniin ja sellainen reilu puoli tuntia riittää hyvin. Lohen päälle ensin puristettu sitruuna, sitten suolaa ja pippuria ja sipuliviipaleet päälle. Epähuomiossa sipuliviipaleet kärähti uuniin, joten eivät päässeet lautaselle tai kuvaan asti. Onneksi kalasta tuli kerrassaan mainio.

Melkein mummonkurkut:

1-2 avomaankurkkua (suomalaiset on vaan maukkaimpia)
ripaus sokeria (itse käytin fariinisokeria, mutta tavallinenkin käy)
suolaa
tilkka etikkaa (2-5 teelusikkaa), itse käytin yrttistä valkoviinietikkaa, perinteiset mummonkurkut tehdään väkiviinaetikalla
ruohosipulia tms. yrttiä, tilli on varmaan yleisin, mutta omaan suuhuni tilli ei sovi kovin hyvin
kuivattua lipstikkaa

Maustevoi:

100g huoneenlämpöistä voita
2 pientä valkosipulinkynttä murskattuna
ruohosipulia pikku nippu / maun mukaan
pippuria

Helppoa kuin heinänteko. Kaikki kippoon ja haarukalla mutistellaan voi tasaiseksi. Sitten kääräisin leivinpaperilla pehmeän voipatukan sellaiseksi pötkyläksi, josta on helppo leikata voinappeja kalan päälle tai uusille perunoille.
Ja halutessaan voin voi maustaa millä vain; paprikaa, intialaista mausteseosta esim. juustokuminaa & kurkumaa, tai sekaan voi laittaa vaikkapa kuivattuja yrttejä.

Kermaviilikastike:

Purkki kermaviiliä, sekaan 1 pieni valkosipulinkynsi ja reilusti ruohosipulia ja kevätsipulia. Tiraus sitruunanmehua ja suolaa ja pippuria. Tähän pätee sama kuin maustevoihin; maun mukaan voi sekoittaa sekaan ihan mitä itse tykkää.

Panna cotta:

Tässä kaksi vaihtoehtoa, toinen ilman liivatetta. Kahdesta pussista vegegeliä tuli aika timmi panna cotta, eli jos tykkää vähemmän tiiviistä, kannattaa vähentää jauheen määrää 2-3 teelusikkaa.

4 dl kermaa
4 dl maitoa (täysmaidosta tulee parasta!)
2 vaniljatankoa (tai pari teelusikkaa vaniljasokeria)
sokeria maun mukaan
4 liivatelehteä tai 2 pussia Dr. Oetkerin vegegel-jauhetta.

Liivatteella tehdessä liotetaan liivatteita 5min jääkylmässä vedessä. Vegegeliä käytetettäessä 2 pussia sekoitetaan 2 dl kylmää kermaa.
Mitataan maito ja kerma kattilaan (mielellään teflon). Halkaistaan vaniljatangot ja raavitaan veitsen kärjellä siemet kattilaan. Pistä vaniljatangot puoliksi ja heitä maidon sekaan. Ala kuumentaa kermamaitoa varovasti sekoittaen. Lisää sokeria maun mukaan. Liivate / vegegel lisätään hieman eri tavoilla:


LIIVATE:
Kun kermamaito on kiehumispisteessä, lisää liivatteet. Ja sekoita huolella. Ongi vaniljatangon palat pois. Kaada annosmaljoihin tai suureen vuokaan jähmettymään.
VEGEGEL:
Ennen kuin kermamaito on kiehahtanut, lisää lämpimään kermamaitoon kerma-vegegel seos ja kiehauta koko ajan sekoittaen. Ongi vaniljatangon palat pois. Kaada seos annosmaljoihin tai suureen vuokaan.

Ja tällä kertaa tein panna cottalle lisukkeeksi kesäisen "salaatin". Aiemmin olen laittanut panna cottan päälle esimerkiksi soseutettuja pakastemarjoja tai tuoreita marjoja sellaisenaan. Myös erilaiset marjakastikkeet käyvät hyvin. Vaniljalla maustettu panna cotta on sellaisenaankin maukasta, mutta itse tykkään yhdistää siihen jotain raikkaampaa kaveriksi.

Mango-mansikkasalaatti

n 800g tuoreita mansikoita pilkottuna
1 kpl (n. 300g) mangoa pilkottuna
Ripaus sokeria
Tiraus cointreau likööriä (voi jättää pois tai korvata jollain muulla)
Mansikkabalsamicoa (voi jättää pois tai korvata jollain muulla makeahkolla balsamicolla)

Kaikki kulhoon, lautanen kanneksi ja pyöräytetään pari kertaa ympäri. Saa maustua jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua, mutta suosittelen salaatin nostamista huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen tarjoilua.

Suomi maailman ruokalistalla

En ole koskaan arvostanut suomalaista keittiötä samalla tavalla kuin esimerkiksi italialaista tai intialaista keittiötä. Uskon, että suurin osa suomalaisista (itseni mukaan lukien) on sokeita sille, kuinka hienoja ja maukkaita ruokia mielletään maailmalla suomalaisiksi ruoiksi. On hienoa, että suomalaista keittiötä yritetään tehdä tutuksi myös kansainvälisellä tasolla.

Koin herätyksn eilen kun katselin Andrew Zimmernin luotsaamaa Bizarre foods ohjelmaa. Sarjassa oli tottakai suomijakso kyseessä ja ruokia syötiin sekä Helsingissä että Oulussa asti. Erityisesti suomalainen perus pottu sai suuresti kehuja osakseen: Zimmern kehui, ettei ole koskaan syönyt yhtä hyviä perunoita kuin mitä suomessa sai. Jaksossa tutustuttiin myös veripalttuun, verimakkaraan ja poroon, lakkahilloon, sekä tottakai vierailtiin Hans Välimäen keittiössä.
Mielenkiintoni herätti eniten kotijuusto tai toiselta nimeltään leipäjuusto. Tuo ihana hampaissa "natiseva" herkku jota syödään lakkahillon kanssa. Pakko kokeilla! Kaivon reseptinkin valmiiksi internetin syövereistä kotikokki.net sivulta, tässä se on:

3 litraa maitoa (voi käyttää rasvatonta-, kevyt- tai täysmaitoa)
2 teelusikkaa juuston juoksutinta (saa apteekeista tai hyvinvarustelluista kaupan juustohyllyistä)
n. 2 tl suolaa

- Maito lämmitetään kädenlämpöiseksi ja siihen sekoitetaan juoksute.
- Annetaan maidon seistä lämpimässä paikassa (esim. lämmin vesihaude/ennen vanhaan uuninpankolla) n. 30-60 minuuttia kunnes maito on hyytynyt.
- Lämmitä juustomassaa n. 50-60 asteeseen, leikkele saostumaa samalla ristiin rastiin veitsellä. Nosta kattila pois liedeltä kun heraneste on täysin eronnut massasta ja massa alkaa painua kattilan pohjalle.
- Jäähdytä hieman.
- Kaada hera pois kattilasta, lisää suola ja laita juusto tiheään siivilään valumaan hetkeksi, jotta lähes kaikki hera saadaan pois
- Voit paistaa juuston uunissa (275-300 astetta) leivinpaperin päällä uuninpellillä, tai kuten Bizarre foodsissa avotulella puulaudan päällä tai oikeassa leivinuunissa vuoassa, kunnes juusto on kauniin ruskea (tummemmat täplät kuuluvat asiaan).

Tarjoilutapojakin on monia: lakkahillon tai tuoreiden/pakastelakkojen kanssa, tai paloiteltuna kahvin joukossa tai kahvin kanssa.

Vastapainoksi idylliselle suomikuvalle tutustuin myös No reservations sarjaan. Anthony Bourdainin suomijakso esitti Suomen aika inhottavana paikkana. Jakso oli kuvattu talvella, jakson aikana käytiin jossain Kalliossa kälyisessä saunassa, juotiin paljon Koskenkorvaa ja pöytäviinaa, sekä käyttiin kuppaamassa pahat veret pois. No reservations sarja esitti Suomen kylmänä ja pimeänä maana, jossa ihmiset tekevät itsemurhia ja dokaavat jatkuvasti saunassa syöden makkaraa.

Noh, ainakaan kummassakaan sarjassa ei väitetty, että Suomessa elää jääkarhuja tai että poroja käytetään samalla tavalla kuin keltaisia takseja New Yorkissa.

Perjantailisäys:
Leipäjuusto on nyt uunissa ja lisäksi lämpömittarin hankittuani innostuin tekemään vaahtokarkkeja. Keittö näyttää tältä:

Loppu perjantai-ilta meneekin sitten siivoillessa ja kotitekoisia herkkuja nautiskellessa!

Pääsiäiskatsaus

Raakaravinnolla meni muutama päivä, sitten petyin kaupan tuorevihannesvalikoimaan niin suuresti, että siirrän reseptien kokeilun siihen, kun saatavilla on suomalaista kaalia yms, koska ei kukaan halua syödä myrkytettyä, kypsentämätöntä unkarilaista varhaiskaalia joka näyttää siltä, että se on liiskattu ennen kuin joku on ajanut rekalla kaaliparan yli.

Sitten luovutin ja otin isän tuoman hirven palapaistin pakkasesta sulamaan, pitihän sitä veljelle näyttää että kyllä minusta on lihapataakin kokkamaan. Pataan päätyi:

n. 1kg hirven palapaistia (suomalaista riistaa)
4 kpl suomalaista porkkanaa
300g pala suomalaista lanttua
sipulia 2 isoa, suomalaista, keltaista
rosmariinia
oreganoa
worchester kastiketta n. 2 rkl
1 fond du chef liemihyytelöasia
valkopippuria (emme löytäneet äidin maustekaapista mustapippuria)
suolaa
tilkka valkoviinietikkaa (emme löytäneet äidin maustekaapista punaviinietikkaa, jota ia-zone suosittelee lihan kanssa)

Paistoin lihapalat nopsaa pannulla ja sitten kaikki heitetään pataan ja annetaan porista n. 200 asteessa ainakin kaksi tuntia. Mitä pidempi keittoaika, sitä parempi maku ja parempi liemi.

Sunnuntaina ja tänään maanantaina olen panostanut leipään:

Luonnonjogurttipohjainen taikina, vähän kauraleseitä ja vaaleita vehnäjauhoja. Nam! Mikä parasta, heitetään ainekset vuokaan ja leipäkone hoitaa homman.
Tein myös hieman terveellisemmän täysjyväspeltti leivän, johon on lisätty reilu tujaus valkosipulia ja aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna. Käytin leipäkoneen mukana tullutta täysjyväleipä reseptiä, johon lisäsin valkosipulin ja tomaatit ilman sen kummempia muutoksia. Hyvää tuli.

Rairuoho vetelee viimeisiään, mutta huomenna koittaakin paluu arkeen ja töihin.

Kolmijalkaisuuden ongelma

Miehet. Elämän suola ja ilo. Minulla on monia miespuolisia ystäviä ja elämäni tärkeimmistä ihmisistä suurin osa on miehiä. Lapsuudessani olen asunut miesvoittoisessa taloudessa. Koen siis omaavani suht hyvät pohjatiedot siihen mitä miehiin tulee ja millaisia asioita miehet rekisteröivät mieleensä. Silti yhtä asiaa en ole saanut selville; miksi miesten mielestä on niin hankalaa olla vain ystävä naisen kanssa? Onko se pelkoa vihaisen poikaystävän kohtaamisesta vai toivoa siitä, että jos nyt kuitenkin pääsisi saman peiton alle vaikka ihan vaan kavereina?

Vaikka minulla on monia miespuolisia ystäviä, suhteeni heihin on erilainen kuin naispuolisiin. Naisille voin soittaa ja pyytää leffaan ilman mitään erikoista agendaa. Tiedän että miespuolisten ystävieni mielestä saattaisi olla omituista tai vaivaannuttavaa lähteä leffaan A:n naisystävän kanssa. Kahvittelu saattaisikin onnistua jonkun miespuolisen kanssa - kunhan se ois vaan se yksi kahvi ja siinä se, uskoisin.

Kolmijalkaisuuden ongelmaa todistaa myös eiliseltä eräs tapahtuma töistä. Hiljaisena aamuna mies tulee juomaan latten ja heittää siinä kassalla pienet small talkit. Ja minähän reippaana asiakaspalvelijana juttelen mukavia takaisin ja hymyilen nätisti. Hetken kuluttua mies tulee uudelleen kassalle ja alkaa tentata henkilökohtaisesta elämästäni infoa ja juttelee tenttaamisen lomassa mukavia. Mies tuntee samoja tyyppejä kuin minä ja A ja vaikuttaa kaikin puolin mukavalta ja fiksulta mieheltä, kunnes keskustelu on jatkunut siihen pisteeseen, että minun on pakko mainita A:sta ja A:n eilisistä syntymäpäiväkemuista, kun tämä mies utelee miten vietän vapaapäiväni. Kahdessa ja puolessa sekunnissa mies on siirtynyt takaisin pöytään näppäilemään älypuhelintaan. Miksei me oltaisi voitu olla vaan kavereita?

Minun ja A:n kavereille kokkasin synttäri-illallisen: kanaa, vuohenjuustopastaa ja tomaattisalaattia. Lisänä vielä tähkäpatonkia ja omatekemää pestoa!

Tarvitset: kanan rintafileitä, tuorepastaa, vuohenjuustoa, kermaa, valkoviiniä, kirsikkatomaatteja. Paljon mausteita.

Kana:
Kanat marinoidaan, itse pidin kanoja mausteöljyssä n. 4 tuntia jääkaapissa. Muistattehan, ettei marinadiin saa laittaa suolaa tai kana kuivuu! Nopeasti käytetään kuumalla pannulla että kana saa vähän väriä pintaan ja sitten n. 20min uunissa 200 asteessa.

Kastike:
Sipulia paistetaan pannulla, jotta se pehmenee. Lisätään valkoviini ja kiehautetaan. Lisätään vuohenjuusto ja sulatellaan varovasti. Lisätään kerma ja maustetaan hyvin.

Tomaattisalaatti:
Kirsikkatomaatit pilkotaan. Maustetaan balsamicolla, suolalla, pippurilla, tuoreella basilikalla, itse lorautin mukaan myös aurinkokuivattujen tomaattien purkissa ollutta öljyä. Annetaan maustua pari tuntia kylmässä ja nostetaan huoneenlämpöön n. puoli tuntia ennen tarjoilua.

Pesto:
Heitä blenderiin sopivasti kaikkea;
-aurinkokuivattua tomaattia ja sen öljyä
-basilikaa
-persiljaa
-cashewpähkinää
-parmesanjuustoa
-suolaa
-pippuria

Sopii leivän päälle, pastakastikkeeksi, sellaisenaan, salaattiin, mausteeksi.... Nam!
Ja jälkiruoaksi kakkua tietenkin!

Sitruuna-appelsiinitäyte täytekakkuun:
200g tuorejuustoa
2 dl kermaa
1 appelsiinin puristettu mehu
lemono curdia maun mukaan

Notkistetaa juusto appelsiinimehulla. Vaahdotetaan kerma ja sekoitetaan juustoon. Lisätään lemon curdia maun mukaan. Sopii hyvin vaalealle kakkupohjalle, jolle on sivelty omakeittämää vadelmahilloa! Kyseisestä ohjeesta riittää reilusti yhteen väliin n. 16cm halkaisijalta olevaa kakkuun, jäi kyllä yli tätä täytettä.

Täytetty kakku marsipaania vailla. Marsipaanin alle sivelty voi-sokerikreemiä, joka maustettu sitruunamehulla.

Kaakku on aakastu. Kuvassa malliesimerkki siitä kuinka käy sokerikoristeelle, jos sen ei anna kuivua rauhassa. Valkoinen päällinen siis marsipaania, teksti Onnea A........ kirjoitettu jollain Dr.Oetkerin vaaleansinisellä elintarvikevärituubisysteemillä. Sinivalkoinen kakku sai alkunsa kattauksesta:

Kuvien laatu on mitä on, mutta kokkaukset maistui synttäriseurueelle paremmin kuin hyvin. Jos tämä ateria ei vie tietäsi miehen sydämeen niin pulassa ollaan.

Elämän pieniä iloja

Tämänpäiväinen juttu kertoo leipomisesta ja elämän pienistä iloista;
Leivoin Kapteeni A:n ystävän viisivuotiaalle pojalle IFK:n logolla varustetun Pätkis-kakun. En ollut koskaan aikasemmin tehnyt vastaavanlaista marsipaanikoristetta. En ollut koskaan aikaisemmi leiponut Pätkis-kakkupohjaa tai vispannut Pätkis-moussea. Ja mikä parasta, ei työn jälki ole koskaan tuntunut niin hyvältä kun näin kuvan viisivuotiaasta silmälasipäisestä lapsesta näyttämässä sormilla ikäänsä ja hymyilemässä kakun vieressä. Ehkä minusta pitikin tulla leipuri.

Tällaisen pyöräytin. Punainen osuus valkosuklaakuorrute, jonka alla kaakaokreemi. Logo marsipaania, jota koristeltu kimaltelevalla valkoisella elintarvikevärillä. Siniset pursotukset perus kuohukermalla. PS. Jonkun amerikkalaistutkimuksen mukaan useat elintarvikevärit saattavat aiheuttaa lapsilla ylivilkkauta joten Ia-Zone suosittelee varoittamaan kaikkia :D Näin lukee myös niinkutsutuissa pastaväreissä, joita kaapistani löytyy.


Olen jo pitkään haaveillut oman kahvilan perustamisesta. Tällaiset onnistumiset tuo aina sellaisen fiiliksen että hitsit kun se olisikin vielä joskus mahdollista. Marsipaanikoristeisiin uppoaa kyllä melkoisesti aikaa, joten ainakin treenausta tarvitaan.

Pätkismousse (ilman liivatetta) kakun väliin tai sellaisenaan tarjottavaksi:
1,5 pussia (n. 200g) Pätkis suklaata
180 g purkki maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kermaa
1 dl rahkaa (itse käytin vaniljalla maustettua)
loput mitä kahdesta Pätkispussista yli, hakataan pieneksi murskaksi ja sekoitetaan valmiiseen mousseen

Sulatellaan Pätkikset vesihauteessa tai mikrossa. Vaahdota kerma. Sekoitetaan rivakasti tuorejuusto lämpimään suklaamassaan. Lisätään rahka ja lopuksi kermavaahto ja Pätkismurska/rouhe, annostellaan pieniin jälkkärimaljoihin tai kakun väliin ja annetaan hyytyä ainakin tunti.

Nams!

Heeey, macarena!

Aion järjestää työporukalleni tupaantulijaset lauantaina. Suunnitelmissa oli valmistaa itse macarons leivoksia ja tein testiversion tänään. Näin se meni:

Erottelin 3 munan valkuiaiset kippoon. Sekoitin toisessa kipossa 80g mantelijauhetta ja 2 dl tomusokeria. Vatkasin kananmunanvalkuaisia vinhasti sähkövatkaimella kunnes munavaahto pysyi kipossa, vaikka kipon kääntäisi ylösalaisin. Sitten piti lisätä munavaahtoon ripotellen 1,5 dl sokeria. Reseptissä ei lukenut millaista sokeria macarons vaatii, oletin että kyse on perus valkoisesta kidesokerista.. Kaappeja kaivellessa kävi ilmi, että omistan vaivaiset 0,75 dl  valkoista sokeria. Ei se mitään, tämä on testiversio, eli tällä mentiin ja lisäksi laitoin vielä 0,5 dl ruskeaa ruokosokeria.
Annostelin macaronsit pellille (n. 46-48 kappaletta, valmiita macaronseja saat silloin n. 22-24kpl koska ne liimataan yhteen hillolla/nutellalla/lemon curdilla) ja paiston ekaa peltiä 8min 175 asteessa ja toista peltiä 10 min 175 asteessa.

Macaronsit näytti tältä:

Raa'at pellillä odottamassa uuniin pääsyä. 

Uunissa kohosi kauniisti.

8 min macaronsit lässähti.

10 min macaroneista tuli parempia!

Tadaa! Kuvassa valioyksilö täytettynä. Ostin lime curdin valmiina, sillä onhan sekin maukasta ja säästää aikaa kun ei itse jaksa työpäivän jälkeen tehdä. 

Seuraavaa kertaa varten vinkit:

1. Katso että kaapissa on kaikki tarvittavat ainekset.

2. Annostele taikina tarkasti samankokoisiin nokareisiin.

3. Liika paistaminen parempi kuin liian vähän. 

4. Anna annostellun taikinan levätä pellillä n. 10min ennen uuniin laittamista.

5. Siirrä kuumat macaronsit heti pois kuumalta pelliltä kun saat ne ulos uunista.

6. Mantelijauho toimii todennäköisesti suuntuntuman kannalta paremmin kuin mantelijauhe. 

NAMS!

Mausteinen kasvissosekeitto

Kirpeä tuuli pyyhki taas kasvoja kun kävelin töistä kotiin tänään (eli lauantaina 25.2) . Lämmikkeeksi keitin mausteisen kasvissosekeiton. Tässä teille resepti:

Perunaa (2 keskikokoista)

Porkkanaa (3 suurta)

Juuriselleriä (n. 2 perunan kokoinen pala)

Pieni tölkki (70g?) tomaattipyrettä

Sipulia (1 iso keltainen)

Valkosipulia (5 kynttä)

Mausteita; pippuri, kuivattua punaista ja vihreää jalapenoa, kuivattua paprikaa, kuminaa, italialaista currymaustetta, kuivattuja yrttejä kuten persilja, basilika, ruohosipuli, oregano

Teelusikallinen voita

Keiton päälle krutonkeja ja parmesanjuustoa 

Kuoritaan ja pilkotaan kaikki vihannekset ja juurekset kattilaan (itselläni 3 litrainen) ja laitetaan kattilaan vettä niin että vihannekset ja juurekset peittyvät reilusti. Keitetään, kunnes vesi alkaa kiehua. Lisätään tomaattipyre. 

Keitetään, kunnes kaikki juurekset ovat pehmeitä. Jos vesi ei riitä, lisää sitä tarpeen mukaan. Kun juurekset olivat kypsyneet, itselläni on lientä kattilassa sen verran, että juurekset juuri ja juuri peittyivät.

Soseutetaan keitto esim. sähkövatkaimen, tehosekoittimen, sauvasekoittimen tai yleiskoneen avulla. Kannattaa suorittaa maustaminen vasta tässä vaiheessa, sillä tiedät keiton lopullisen maun. 

Nams!

Kuvia ei ole eikä tule, sillä keitto katosi kahden syöjän nassuihin alta aikayksikön.

Arkivapaa osa 2

Keskiviikko ja vapaapäivä eikä ole mitään tekemistä!

Yeah right. Pyykinpesukone ja kuivausrumpu huutaa kilpaa ja astianpesukone säestää. A on kipeänä ja hankkinut uuden lelun: uusin, nopein, älykkäin Samsung jotain. Ihan kuin muistaisin mikä niistä galaxyistä ja nexusista ja lumioista oli mikä ja kenenkin valmistajan. Kiinnostaa siis melko paljon. Mutta pyykinpesun ja muun lomassa suunnittelin meneväni kahville Museokadun Kaffecentraleniin katsomaan, josko heillä olisi jotain muuta papua jauhettavana kuin Paskáa. En koskaan päässyt sinne asti, vaan menin A:n äidin luokse kahville ja sain mukaani uudet veitset, joka olisi muuten päätyneet kirpputorille!

Lisäksi ohjelmassa valmistaa lasagne, joka parhaillaan muhii uunissa näitä sanoja kirjoitettaessa:

-jauhelihaa (400g)
-tomaattikastiketta (500g)
-sipulia (2kpl)
-kirsikkatomaattia (puoli rasiaa)
-mausteita; mustapippuria paljon, suolaa sopivasti, kuivattuja yrttejä runsaasti (mm. ruohosipuli, persilja, rakuuna, basilika), kuivattua jalapenoa muutamia hippusia (punaista ja mustaa, äiti toi jalapenomaustetta Ruotsista ja nyt sitä pitää laittaa kaikkialle), paprikamaustetta paljon, ripaus juustokuminaa eli jeeraa
-lasagnelevyjä n. 9 kpl
-juustoraastetta (itse käytin emmentalia)

Pannulle sipulit, lihat, kastikkeet, mausteet ja tomaatit, että saadaan kastike aikaiseksi. Sitten ladoin uunivuokaan kerroksen kastiketta, kerros juustoa, kerros lasagnelevyä, kerros kastiketta, kerros juustoa, kerros lasagnelevyä ja kastike + juusto päällimmäiseksi. Uunissa lämpöä on 200 astetta ja paistamiseen aikaa menee n. 30min.

Edit:

A sai kuin saikin älypuhelimensa toimintavalmiuteen. Ongelmaksi osuu kuvaaja, eli minä. En saanut herkullista kunnollista kuvaa lasagnesta, joten siinä kameraa testaillessani räpäytin kuvan myös jääkaapista eli yhdestä keittiön nurkasta, eli omasta lempparinurkastani! 

Kuvassa art4u:lta tilaamani liitutauluteepannu <3 

Täytekakkua ja kaktuksia

Eli siis se kauan odotettu ystävänpäivä alias kaikkien sydänten päivä. Facebook huutaa Forever alone päivän perään, kun onnettomat yksinäiset sinkut valittaa kurjuuttaan. Helppohan minun on sanoa, sillä oma ystävänpäiväni on selvä tapaus: leivoin A:lle lakka-valkosuklaa-lime täytekakun ja tein intialaishenkistä kana-kasviscouscousia. Tein vielä valkoisesta vaahtokarkinmakuisesta sokerimassasta valkoisen sydämen, jonka sisustan reunustin punaisella viivalla myötäillen sydämen muotoa ja sen sisälle kirjoitin A:n nimen ja tein nimen alle vielä pienen sydämen, ettei mitään jäisi arvailujen varaan. Kuvaa ei valitettavasti ole, koska en omista kameraa. Ehkä A löytää joskus oman kameransa laturin.


Täytekakun pohjahan on aina se tärkein. Itse olen lukuisien kokeilujeni jälkeen päätynyt ohjeeseen, jota kaikki tuntemani mummot käyttää ja jota opetetaan kotitalouden tunnilla kouluissa.

Kakkupohja:

Laita aina ensin uuni päälle.

-Ota kolme kappaletta samankokoisia laseja, laita ne riviin pöydälle
-Riko määrä X (itse käytin 2 kpl pieneen 22cm halkaisijalta olevaan irtopohjavuokaan) munia lasiin
-Kaada viereiseen lasiin sama määrä sokeria
-Laita viimeiseen lasiin saman verran jauhoseosta, jossa on noin puolet vehnää ja puolet perunajauhoja
-Lisää jauhoseokseen 0,5 teelusikallista leivinjauhetta jokaista munaa kohti

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi varoen jauho-leivinjauheseos muna-sokerivaahtoon esimerkiksi puukauhan avulla. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan. Paista 175 asteessa, kunnes voit tökätä tulitikun kakkuun ilman, että tikkuun jää taikinajäämiä.

Ja koska kuvaa ei ole, liitän oheen yhden aikaisemman lakkakakkuni kuvan. Pohja myöskin 2 munan kakkupohja 22 cm irtopohjavuokaan, sisällä lakkahilloa ja kermaa. Sokerikoriste sokerimassaa ja elintarvikeväriä.

Ja mitä A. antoikaan minulle ystävänpäivästä muistuttamaan? Kaksi pyöreähköä pikkukaktusta, joista toinen pieniä superpiikikkäitä piikkejä täynnä ja toinen pitkiä ja joustavia piikkejä täynnä. Jos käyttäisisin ilmaisua "aww", käyttäisin sitä nyt.

Yksi niistä asioista miksi A. on niin erityinen.