Lohta ja melkein mummonkurkkuja

Lohi on ollut aina suosikkikalani, ihan pienestä pitäen. Olen kalastanut isoäitini ja isoisäni kanssa monet kerrat asuntovaunureissuilla ympäri Ruotsia. Sain torstain kunniaksi illallisvieraita, joten mikä olisikaan parempi herkku kuin uunilohi. A ei pahemmin välitä kalasta, joten syököön sitten kynsiään (tai kanaa) sillä aikaa kun muut tekevät kilon kirjolohiviipaaleesta selvää.

Uunilohi:

n. 1kg lohta
puolikas puristettu sitruuna
sipulia viipaleina
suolaa
mustapippuria

180 Astetta uuniin ja sellainen reilu puoli tuntia riittää hyvin. Lohen päälle ensin puristettu sitruuna, sitten suolaa ja pippuria ja sipuliviipaleet päälle. Epähuomiossa sipuliviipaleet kärähti uuniin, joten eivät päässeet lautaselle tai kuvaan asti. Onneksi kalasta tuli kerrassaan mainio.

Melkein mummonkurkut:

1-2 avomaankurkkua (suomalaiset on vaan maukkaimpia)
ripaus sokeria (itse käytin fariinisokeria, mutta tavallinenkin käy)
suolaa
tilkka etikkaa (2-5 teelusikkaa), itse käytin yrttistä valkoviinietikkaa, perinteiset mummonkurkut tehdään väkiviinaetikalla
ruohosipulia tms. yrttiä, tilli on varmaan yleisin, mutta omaan suuhuni tilli ei sovi kovin hyvin
kuivattua lipstikkaa

Maustevoi:

100g huoneenlämpöistä voita
2 pientä valkosipulinkynttä murskattuna
ruohosipulia pikku nippu / maun mukaan
pippuria

Helppoa kuin heinänteko. Kaikki kippoon ja haarukalla mutistellaan voi tasaiseksi. Sitten kääräisin leivinpaperilla pehmeän voipatukan sellaiseksi pötkyläksi, josta on helppo leikata voinappeja kalan päälle tai uusille perunoille.
Ja halutessaan voin voi maustaa millä vain; paprikaa, intialaista mausteseosta esim. juustokuminaa & kurkumaa, tai sekaan voi laittaa vaikkapa kuivattuja yrttejä.

Kermaviilikastike:

Purkki kermaviiliä, sekaan 1 pieni valkosipulinkynsi ja reilusti ruohosipulia ja kevätsipulia. Tiraus sitruunanmehua ja suolaa ja pippuria. Tähän pätee sama kuin maustevoihin; maun mukaan voi sekoittaa sekaan ihan mitä itse tykkää.

Panna cotta:

Tässä kaksi vaihtoehtoa, toinen ilman liivatetta. Kahdesta pussista vegegeliä tuli aika timmi panna cotta, eli jos tykkää vähemmän tiiviistä, kannattaa vähentää jauheen määrää 2-3 teelusikkaa.

4 dl kermaa
4 dl maitoa (täysmaidosta tulee parasta!)
2 vaniljatankoa (tai pari teelusikkaa vaniljasokeria)
sokeria maun mukaan
4 liivatelehteä tai 2 pussia Dr. Oetkerin vegegel-jauhetta.

Liivatteella tehdessä liotetaan liivatteita 5min jääkylmässä vedessä. Vegegeliä käytetettäessä 2 pussia sekoitetaan 2 dl kylmää kermaa.
Mitataan maito ja kerma kattilaan (mielellään teflon). Halkaistaan vaniljatangot ja raavitaan veitsen kärjellä siemet kattilaan. Pistä vaniljatangot puoliksi ja heitä maidon sekaan. Ala kuumentaa kermamaitoa varovasti sekoittaen. Lisää sokeria maun mukaan. Liivate / vegegel lisätään hieman eri tavoilla:


LIIVATE:
Kun kermamaito on kiehumispisteessä, lisää liivatteet. Ja sekoita huolella. Ongi vaniljatangon palat pois. Kaada annosmaljoihin tai suureen vuokaan jähmettymään.
VEGEGEL:
Ennen kuin kermamaito on kiehahtanut, lisää lämpimään kermamaitoon kerma-vegegel seos ja kiehauta koko ajan sekoittaen. Ongi vaniljatangon palat pois. Kaada seos annosmaljoihin tai suureen vuokaan.

Ja tällä kertaa tein panna cottalle lisukkeeksi kesäisen "salaatin". Aiemmin olen laittanut panna cottan päälle esimerkiksi soseutettuja pakastemarjoja tai tuoreita marjoja sellaisenaan. Myös erilaiset marjakastikkeet käyvät hyvin. Vaniljalla maustettu panna cotta on sellaisenaankin maukasta, mutta itse tykkään yhdistää siihen jotain raikkaampaa kaveriksi.

Mango-mansikkasalaatti

n 800g tuoreita mansikoita pilkottuna
1 kpl (n. 300g) mangoa pilkottuna
Ripaus sokeria
Tiraus cointreau likööriä (voi jättää pois tai korvata jollain muulla)
Mansikkabalsamicoa (voi jättää pois tai korvata jollain muulla makeahkolla balsamicolla)

Kaikki kulhoon, lautanen kanneksi ja pyöräytetään pari kertaa ympäri. Saa maustua jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua, mutta suosittelen salaatin nostamista huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen tarjoilua.

Fratello torrefazione

Sifonilla keitettyä kahvia ja suhteellisen tuoreita muffineja.

Plussat ja miinukset:

+ Tuoretta kahvia Kaffan paahtimolta, hyvä valikoima eri kahveja

+ Isot kupi

+ Kohtuuhintaiset kahvit ottaen huomioon Kluuvin "hienohelma" imagon:

Sifonikahvi pieni/iso; 3,60/6€

Muffini 3,50€

+ Laaja kahvivalikoima espressosta flat whiteen

+ Kassahenkilö osasi suositella kahvia, kun pyyntönä oli pehmyt ja hedelmäinen kahvi

- Pitkä jono. Palvelu suht hidasta, yksi kassalla, muut häröilee ympäriinsä

- Pöydät pyyhkimättä, eikä astioita keräävä tyyppi edes kantanut rättiä mukana, jotta pyödät voisi pyyhkiä. Ei ole kiva kahvitella edellisen asiakkaan salaatinjämissä

- Kun jono on pitkä, niin käytävä tukkiutuu kokonaan. Ahdasta.

- Muffinien leivinpaperikääre ei miellyttänyt omaa silmääni. 

Kannattaa kyllä silti käydä tutustumassa, varsinkin silloin kun kahvihammasta kolottaa. Salaattiannokset ja leivät olivat myös houkuttelevan näköisiä.

Eläimellistä menoa

Kävin eilen hakemassa ystäväni kanssa hänelle uuden kissan. En ole koskaan ollut juurikaan kissaihmisiä kynsien pelossa. Jollain tavalla tuo misukka on kuitenkin sulattanut sydämeni ja ainakin suurimman osan aikaa tulemme toimeen. Kissalla on vain ikävä taipumus vaania ihmisten paljaita varpaita ja sopivan tilaisuuden tullen iskeä kiinni leikkisästi, mutta terävästi.

Tällainen karvapallero päätyi sitten ystäväni kaveriksi. Kissa ei tykkää kameroista, ellei sitten kamera ole niin lähellä että kynnet raapivat linssin naarmuille.
Kissanpennun näkemisen myötä koirakuumeeni on taas nousussa. Katselin jopa Rekkurescuen sivuilta löytökoiria, jotka kaipaavat huolenpitoa ja kotia. Kuitenkin arveluttaa hurjasti löytökoiran ottaminen, koska arvaamattomiahan nuo laiminlyödyt luontokappaleet ovat. Ja olisihan siinä fiilistä kasvattaa alusta asti koiraa koiran tavoille.

Onneksi koiria voi ainakin joskus lainata kavereilta.

Kesäkuvioita

Nyt kun kaikki on lyöty lukkoon, voin innokkaana julistaa: minulla on uusi kesätyö ja uusi vakkarityö! Hurjaa. Odotan innolla heinäkuuta, sillä silloin alkaa kesäsijaisuuteni Lauttasaaren kotihoidossa ruotsinkielisessä tiimissä. Pääsen taas kuuntelemaan vanhempien (ja viisaampien) ihmisten juttuja työn merkeissä samalla kun koen tekeväni tärkeää ja hyvää työtä.

Elokuussa aloitan HYY:n uudessa kahvila-kirjakaupassa. Vuorikadulle avataan uusi paikka ja kaikki lähtee aivan nollasta! Kuinka jännittävää. Tapasimme eilen uusien työkavereiden kanssa ja kaikki vaikuttaa todella lupaavalta. Lisäksi kuulin, että kahvimme tulevat Kaffa Roasteryltä. Namm. En olisi parempaa voinut toivoa.

Muuta kesäohjelmaa on maakuntamatkailua ja ehkä piipahdus Ruotsissa sukulasristeilyllä mikäli työvuorot antavat myöten.

Hieman haikeana kyllä vietän viimeisiä päiviäni Kakkugalleriassa. Vaikka leivoksia on tullut syötyä, niitä tulee taatusti vielä ikävä!

Laineet ne keinuttaa laivaa

Olin ystäväni kanssa kuluneen viikonlopun aikana Tukholman risteilyllä. Kaksi yötä laivassa ja aikaa Tukholman keskustassa oli noin kuusi tuntia.

Matkalla meri on tyyni ja alla jälkiruokapöydän parhaat palat! Vadelmamacaron, pannacotta, kuivattua mangoa, viikunatäytteisiä vuohenjuustopalloja ja suklaamousse. Kaverina cointreau jäämurskalla.

Olen pienestä asti reissannut Suomen ja Ruotsin väliä jopa useita kertoja vuodessa sukuloimassa. "Vanhemmalla" iällä olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten laivamatkustajissa on aina havaittavissa samat ihmisryhmät: muutamat mummelit huvimatkalla ja muutama lapsiperhe. Lisäksi lähes aina on jokin polttariserurue tai urheilutiimi. Eikä tietenkään pidä unohtaa sinkkumies ja -naislaumoja, jotka ehkä löytävätkin sen hetken huuman yökerhosta.

Olen ihmetellyt sitä miten humalaisen ihmisen päähän ei mahdu sana ei kiitos. Olin tosiaan reissussa naispuolisen ystäväni kanssa ja vaikka molemmilla koristi sormus (hämäykseksi) vasenta nimetöntä, ei humalainen mies älynnyt jättää meitä rauhaan ennen kuin kävelimme tylysti pois. Edes sanat "painu v****un siitä" eivät aina tehonneet. Voi sitä epätoivon määrää... Oletuksena ilmeisesti on se, että kaikki naiset jotka matkustavat ilman puolisoitaan, ovat vapaata riistaa.

Se mikä tapahtuu Ruotsinlaivalla, jää Ruotsinlaivalle, vai?

Kun avaat radion, voit olla varma, ei siellä soi kuin Bowie ja Karma

Muistan lapsuudestani mummolan keittiön ja ainaisen radiosoiton. Myös isäni lapsuudenkodissa Polvijärvellä joka aamuun kuuluu Ylen uutisten alkupimputus. Tästä inspiroituneena olenkin hankkinut itselleni radion keittiöön. Se on punainen, mikä on ihanaa. Plussana se, että radion saa mukaan piknikille tai rannalle tai puistoon iskemällä paristot sisään.

Olenkin joka aamu kuunnellut radiota. YleX, Radio Helsinki ja Groove FM ovat nousseet suosikeiksini viime päivinä. Ainoastaan NRJ ei ole onnistunut vielä lämmittämään mieltäni. Olen kuunnellut myös satunnaisia ruotsin- ja venäjänkielisiä kanavia mikäli sopivan meneviä kappaleita on tullut vastaan. Suomipopia ei harmikseni ole vielä löytänyt radiokanavien keskeltä.

Olen myös huomannut, että vaikka aikaisemmin olen halunnut kuunnella vain tietyntyyppistä musiikkia, on ollut virkistävää kuunnella tuntemattomia artisteja. Aikaisemmin olen hyväksynyt musiikkivalikoimaani lähestulkoon vain progressiivista rockia, sekä joitain vakuuttavia naisääniä kuten Amanda Palmer ja Norah Jones. Lyriikkakeskeiselle musiikinkuuntelijalle on aivan uusi maailma, kun kappaleen hyväksi luokittelemiseen riittää menevä tausta ja keskiverto laulaja.

Plussana vielä se, että uutiset tulee kuunneltua ja sade ei pääse yllättämään kun radiojuontaja muistuttaa ottamaan sateenvarjon mukaan!