Lyhyestä virsi kaunis

HUH!

Uusi työni on ihana.

Kävimme teatterissa katsomassa Vadelmavenepakolainen näytelmän, joka kertoi miehestä, joka haluaa tulla ruotsalaiseksi. Uskomaton pläjäys loistavaa näyttelijäntyötä ja hyvää huumoria.

Nimiäiskakkuja leipoessa on kulunut tämä viikonloppu. Huomenna siitä ehkä lisää.

Elämä on aika kivaa.

Taiteiden yönä oli Gaudeamus kirja & kahvi avajaiset, mutta olihan sitä pakko mennä katselemaan vähän sitä yötäkin.

Marjasatoa

Samoilimme metsään ja pystytimme tukikohdan polulle. 

Aarreaitta bongattu.

Löysimme muutamia vadelmia ja etanoita.

Ja yksi vadelmarypäs johti toisen vadelmaryppään luokse.

Löysimme myös viinimarjoja.

Ja vähän enemmänkin viinimarjoja.

Koko saalis.

Osa marjoista meni vatsaan, osa pakkaseen ja osa hilloksi, nams!

Kesäkuvioita

Nyt kun kaikki on lyöty lukkoon, voin innokkaana julistaa: minulla on uusi kesätyö ja uusi vakkarityö! Hurjaa. Odotan innolla heinäkuuta, sillä silloin alkaa kesäsijaisuuteni Lauttasaaren kotihoidossa ruotsinkielisessä tiimissä. Pääsen taas kuuntelemaan vanhempien (ja viisaampien) ihmisten juttuja työn merkeissä samalla kun koen tekeväni tärkeää ja hyvää työtä.

Elokuussa aloitan HYY:n uudessa kahvila-kirjakaupassa. Vuorikadulle avataan uusi paikka ja kaikki lähtee aivan nollasta! Kuinka jännittävää. Tapasimme eilen uusien työkavereiden kanssa ja kaikki vaikuttaa todella lupaavalta. Lisäksi kuulin, että kahvimme tulevat Kaffa Roasteryltä. Namm. En olisi parempaa voinut toivoa.

Muuta kesäohjelmaa on maakuntamatkailua ja ehkä piipahdus Ruotsissa sukulasristeilyllä mikäli työvuorot antavat myöten.

Hieman haikeana kyllä vietän viimeisiä päiviäni Kakkugalleriassa. Vaikka leivoksia on tullut syötyä, niitä tulee taatusti vielä ikävä!

Kun avaat radion, voit olla varma, ei siellä soi kuin Bowie ja Karma

Muistan lapsuudestani mummolan keittiön ja ainaisen radiosoiton. Myös isäni lapsuudenkodissa Polvijärvellä joka aamuun kuuluu Ylen uutisten alkupimputus. Tästä inspiroituneena olenkin hankkinut itselleni radion keittiöön. Se on punainen, mikä on ihanaa. Plussana se, että radion saa mukaan piknikille tai rannalle tai puistoon iskemällä paristot sisään.

Olenkin joka aamu kuunnellut radiota. YleX, Radio Helsinki ja Groove FM ovat nousseet suosikeiksini viime päivinä. Ainoastaan NRJ ei ole onnistunut vielä lämmittämään mieltäni. Olen kuunnellut myös satunnaisia ruotsin- ja venäjänkielisiä kanavia mikäli sopivan meneviä kappaleita on tullut vastaan. Suomipopia ei harmikseni ole vielä löytänyt radiokanavien keskeltä.

Olen myös huomannut, että vaikka aikaisemmin olen halunnut kuunnella vain tietyntyyppistä musiikkia, on ollut virkistävää kuunnella tuntemattomia artisteja. Aikaisemmin olen hyväksynyt musiikkivalikoimaani lähestulkoon vain progressiivista rockia, sekä joitain vakuuttavia naisääniä kuten Amanda Palmer ja Norah Jones. Lyriikkakeskeiselle musiikinkuuntelijalle on aivan uusi maailma, kun kappaleen hyväksi luokittelemiseen riittää menevä tausta ja keskiverto laulaja.

Plussana vielä se, että uutiset tulee kuunneltua ja sade ei pääse yllättämään kun radiojuontaja muistuttaa ottamaan sateenvarjon mukaan!

Vaahtokarkkiperjantai

Vaahtokarkit ovat valmiit. Reseptin lainasin täältä. Sulaan liivatteeseen lisäsin vielä n. 1/3 teelusikkaa vaniljaa ja käytin hunajaa glukoosin sijaan, joka toi ihana hunajaisen maun karkkeihin.

Viisi vinkkiä vaahtokarkkien valmistukseen:

1. Älä pidä mustia vaatteita kun teet vaahtokarkkeja. Tomusokeri pöllyää. Paljon. Ja vaikka olisit kuinka varovainen, tomusokeri pöllyää. Ihan oikeasti.
2. Kun vaahtokarkkisi ovat kuivuneet pellillä muutaman tunnin ja olet kieritellyt ne tomusokerissa, kuiva pullasuti on oiva väline ylimääräisen tomusokerin "lakaisemiseen" vaahtokarkin pinnalta.
3. Kun sulatat liivatteita, käytä mahdollisimman pientä astiaa. Oma liivatteeni jäi kaiketi suurimmaksi osaksi astiaan ja vaahtokarkeista tuli aavistuksen littanoita.
4. Lämpömittari on paras ystäväsi. Varsinkin sellainen joka piippaa tietyn lämpötilan saavutettuaan.
5. Älä hätäile. Itsellä meinasi paniikki iskeä kun yritin vaahdottaa valkuaisia ja sekoittaa sokeria ja liivatetta yhtä aikaa. Valkuaisvaahto pystyy odottamaan pari minuuttia.

Valmiit herkut odottamassa syöjäänsä.

Vaahtokarkkitankoja ja palloja kuivumassa maissitärkkelys-tomusokeriseoksen päällä. Ennen kuin alkaa leikkamaan noita tankoja kappaleiksi, kannattaa siivilöidä tomusokeria päälle.

Suosittelen tällaisen hankkimista. Itse shoppasin tällaisen paistomittarin Anttilasta hintaan 22,95, vuoden takuu, ajastin, hälytysääni tietyssä lämpöasteessa ja sopii makeisille, pihveille, kalalle yms. eli kestää kuumaa todella hyvin.

Ensi kerralla aion värjätä vaahtokarkit ja kenties harjoitella vaahtomassan pusottamista hauskan muotoisiksi. Aion vielä jonain päivänä myös kokeilla jonkun marjajauheen, esimerkiksi karpalon lisäämistä valmiiseen vaahtomassaan ennen pursotusta. Uskon, että kirpeä marja antaisi mukavan säväyksen muuten niin makeaan herkkupalaan.

Suomi maailman ruokalistalla

En ole koskaan arvostanut suomalaista keittiötä samalla tavalla kuin esimerkiksi italialaista tai intialaista keittiötä. Uskon, että suurin osa suomalaisista (itseni mukaan lukien) on sokeita sille, kuinka hienoja ja maukkaita ruokia mielletään maailmalla suomalaisiksi ruoiksi. On hienoa, että suomalaista keittiötä yritetään tehdä tutuksi myös kansainvälisellä tasolla.

Koin herätyksn eilen kun katselin Andrew Zimmernin luotsaamaa Bizarre foods ohjelmaa. Sarjassa oli tottakai suomijakso kyseessä ja ruokia syötiin sekä Helsingissä että Oulussa asti. Erityisesti suomalainen perus pottu sai suuresti kehuja osakseen: Zimmern kehui, ettei ole koskaan syönyt yhtä hyviä perunoita kuin mitä suomessa sai. Jaksossa tutustuttiin myös veripalttuun, verimakkaraan ja poroon, lakkahilloon, sekä tottakai vierailtiin Hans Välimäen keittiössä.
Mielenkiintoni herätti eniten kotijuusto tai toiselta nimeltään leipäjuusto. Tuo ihana hampaissa "natiseva" herkku jota syödään lakkahillon kanssa. Pakko kokeilla! Kaivon reseptinkin valmiiksi internetin syövereistä kotikokki.net sivulta, tässä se on:

3 litraa maitoa (voi käyttää rasvatonta-, kevyt- tai täysmaitoa)
2 teelusikkaa juuston juoksutinta (saa apteekeista tai hyvinvarustelluista kaupan juustohyllyistä)
n. 2 tl suolaa

- Maito lämmitetään kädenlämpöiseksi ja siihen sekoitetaan juoksute.
- Annetaan maidon seistä lämpimässä paikassa (esim. lämmin vesihaude/ennen vanhaan uuninpankolla) n. 30-60 minuuttia kunnes maito on hyytynyt.
- Lämmitä juustomassaa n. 50-60 asteeseen, leikkele saostumaa samalla ristiin rastiin veitsellä. Nosta kattila pois liedeltä kun heraneste on täysin eronnut massasta ja massa alkaa painua kattilan pohjalle.
- Jäähdytä hieman.
- Kaada hera pois kattilasta, lisää suola ja laita juusto tiheään siivilään valumaan hetkeksi, jotta lähes kaikki hera saadaan pois
- Voit paistaa juuston uunissa (275-300 astetta) leivinpaperin päällä uuninpellillä, tai kuten Bizarre foodsissa avotulella puulaudan päällä tai oikeassa leivinuunissa vuoassa, kunnes juusto on kauniin ruskea (tummemmat täplät kuuluvat asiaan).

Tarjoilutapojakin on monia: lakkahillon tai tuoreiden/pakastelakkojen kanssa, tai paloiteltuna kahvin joukossa tai kahvin kanssa.

Vastapainoksi idylliselle suomikuvalle tutustuin myös No reservations sarjaan. Anthony Bourdainin suomijakso esitti Suomen aika inhottavana paikkana. Jakso oli kuvattu talvella, jakson aikana käytiin jossain Kalliossa kälyisessä saunassa, juotiin paljon Koskenkorvaa ja pöytäviinaa, sekä käyttiin kuppaamassa pahat veret pois. No reservations sarja esitti Suomen kylmänä ja pimeänä maana, jossa ihmiset tekevät itsemurhia ja dokaavat jatkuvasti saunassa syöden makkaraa.

Noh, ainakaan kummassakaan sarjassa ei väitetty, että Suomessa elää jääkarhuja tai että poroja käytetään samalla tavalla kuin keltaisia takseja New Yorkissa.

Perjantailisäys:
Leipäjuusto on nyt uunissa ja lisäksi lämpömittarin hankittuani innostuin tekemään vaahtokarkkeja. Keittö näyttää tältä:

Loppu perjantai-ilta meneekin sitten siivoillessa ja kotitekoisia herkkuja nautiskellessa!

Tilannekatsaus

Viime aikoina esillä on ollut monia asioita, joista olen halunnut kirjoittaa tänne. Olisin äitienpäivänä halunnut kehua maasta taivaaseen oman äitini, niin kuin teki myös moni muu bloggaaja. Olisin halunnut kirjoittaa siitä miten tein sitruuna-mansikkajuustokakkua ja valkoisia sokerililjoja kakkuun koristeeksi ja miten bussipysäkillä täysin tuntematon nainen antoi mukaani kimpun ruusuja, kun päätteli kakusta, että tässähän on tyttö menossa äitiään tapaamaan.

Meinasin kirjoittaa myös vuodatuksen siitä kuinka A girl with a dragon tattoo elokuva on vain pieni pintaraapaisu siitä maailmasta, jonka Stig Larsson rakensi Tyttö joka leikki tulella kirjassaan. Ja kuinka tylsää on katsoa elokuvaa, joka sijoittuu Ruotsiin ja käsittelee ruotsalaisia ihmisiä, mutta näyttelijät eivät osaa edes lausua paikkojen nimiä uskottavasti. Ja kuinka henkilöhahmot ovat jotenkin kuorittuja ja mitättömiä ja miten ylipäätään huonosti kyseinen elokuva on tehty.

Halusin myös kirjoittaa kuinka tuli kipeäksi keskellä kevättä. Minulla hyvin harvoin särkee päätä, mutta nyt jostain syystä eilen ohimoitani jomotti kuin joku olisi vasaralla iskenyt aivoihini kerta toisensa jälkeen. Menin sitten lääkäriin ja sain kaksi päivää sairaslomaa. Luulin kipeän kurkkuni johtuvan vain siitä että en ole astmalääkkeeni jälkeen kurlannut vedellä kunnolla, vaikka ilmeisesti jokin viirus on minuun iskenyt. Lämpöä oli myös hieman.

Leipäkone on myös ollut kovassa käytössä ja olen muutenkin kokkaillut: kotitekoisia pinaattilettuja, kanaa, pottumuusia, erilaisia kasvispastoja... Lista jatkuisi loputtomiin. Harvemmin kokkailen reseptien mukaan, joten tarkkoja reseptejä minulla ei ole jakaa kanssanne. Äitäni lainaten: reseptit ovat suuntaa antavia ohjeita.

Olin vuosi sitten kesällä töissä kotihoidossa kodinavustajana. Autoin mummoille ja papoille vaipat jalkaan ja lääkkeet nassuun ja aamupalalle, joskus autoin suihkussa tai kauppa-asioissa ja joskus vaan juteltiin. Erään vanhuksen elämänohje on pyörinyt mielessäni viime aikoina usein. Hän sanoi lähes joka tapaamiskerralla "minä olen elänyt niin kuin hyvältä tuntuu ja se on minun pitkän elämäni salaisuus". Näissä tunnelmissa aamukahvin sijaan korkkaankin tänään aamufantan ja käperryn sohvannurkkaan lukemaan Hunter Thompsonin Pelon valtakuntaa.

Hirvi - tarina toisesta mahdollisuudesta

Kävin eilen Valtimonteatterissa katsomassa teatteri Toivon esittämän Sari Peltoniemen romaaniin Hirvi perustuvan näytelmän. Kuten arvata saattaa, yksi päähenkilöistä oli kuin olikin Hirvi, joskaan ei sanan perinteisessä merkityksessä. Näytelmä kertoi prinsessasta, jonka kuningas lähetti metsään asumaan tiettyjen sattumusten jälkeen. Sopiva sekoitus satumaailmaa ja realismia ihmisen ahneesta luonteesta maustettuna hauskoilla hahmoilla ja osaavilla näyttelijöillä. Mieltä lämmitti myös muistot omista teineilyajoista ja muistelinkin kahlanneeni läpi Peltoniemen tunnetuimmat kirjat.

Näytelmä sai minut ajattelemaan omaa ehdottomuuttani tietyissä asioissa. Olen monella tapaa itsepäinen ja itsekeskeinenkin tyyppi. Arvostan muissa suoraselkäisyyttä ja "sanansa mittaisia" ihmisiä. Jos lupaan hoitaa jonkun asian, esimerkiksi vaikka kakun tai siivousoperaation, hoidan asiat varmasti. Suututtaa, kun huomaa ihmisten puhuvan ohi suunsa ja tekevänsä tyhjiä lupauksia, esimerkiksi muuttomiehiä ilmoittautuu aina viisinkertainen määrä siihen nähden kuinka moni sitten onkaan lauantaiaamuna kymmeneltä laatikoita kantamassa.

Hirvi palautti taas mieleen kuinka tärkeää ja olennaista onnistuneiden ihmissuhteiden kanssa onkaan antaa anteeksi pyytämättä, ja kuinka tärkeää on muistaa myös ne hyvät teot ja asiat joita ihmisuhteet pitävät sisällään. Varsinkin niinä hetkinä kun kuulet taas ne samat kootut selitykset, joita selittäjäkään ei edes itse usko.
Lisäksi näytelmä laittoi miettimään ihmisenä kasvamista ja sitä kuinka tärkeää kasvaa omaksi itsekseen, eikä sellaiseksi, joiden luulee muiden itsestään haluavan.

Hirven innoittamana täysillä taas kevättä kohti. Olen päättänyt ihmissuhteitteni lisäksi alkaa hoitaa paremmin blogiani ja jätän sitten televisionkatselun ja imuroinnin vähemmälle. Ikkunoita en aio pestä. Onko vapaaehtoisia siihen hommaan? Vastapalvelukseksi saa toivoa jotakin.

Pääsiäiskatsaus

Raakaravinnolla meni muutama päivä, sitten petyin kaupan tuorevihannesvalikoimaan niin suuresti, että siirrän reseptien kokeilun siihen, kun saatavilla on suomalaista kaalia yms, koska ei kukaan halua syödä myrkytettyä, kypsentämätöntä unkarilaista varhaiskaalia joka näyttää siltä, että se on liiskattu ennen kuin joku on ajanut rekalla kaaliparan yli.

Sitten luovutin ja otin isän tuoman hirven palapaistin pakkasesta sulamaan, pitihän sitä veljelle näyttää että kyllä minusta on lihapataakin kokkamaan. Pataan päätyi:

n. 1kg hirven palapaistia (suomalaista riistaa)
4 kpl suomalaista porkkanaa
300g pala suomalaista lanttua
sipulia 2 isoa, suomalaista, keltaista
rosmariinia
oreganoa
worchester kastiketta n. 2 rkl
1 fond du chef liemihyytelöasia
valkopippuria (emme löytäneet äidin maustekaapista mustapippuria)
suolaa
tilkka valkoviinietikkaa (emme löytäneet äidin maustekaapista punaviinietikkaa, jota ia-zone suosittelee lihan kanssa)

Paistoin lihapalat nopsaa pannulla ja sitten kaikki heitetään pataan ja annetaan porista n. 200 asteessa ainakin kaksi tuntia. Mitä pidempi keittoaika, sitä parempi maku ja parempi liemi.

Sunnuntaina ja tänään maanantaina olen panostanut leipään:

Luonnonjogurttipohjainen taikina, vähän kauraleseitä ja vaaleita vehnäjauhoja. Nam! Mikä parasta, heitetään ainekset vuokaan ja leipäkone hoitaa homman.
Tein myös hieman terveellisemmän täysjyväspeltti leivän, johon on lisätty reilu tujaus valkosipulia ja aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna. Käytin leipäkoneen mukana tullutta täysjyväleipä reseptiä, johon lisäsin valkosipulin ja tomaatit ilman sen kummempia muutoksia. Hyvää tuli.

Rairuoho vetelee viimeisiään, mutta huomenna koittaakin paluu arkeen ja töihin.

Pääsiäispaasto

Olen järjestellyt pääsiäisen ajan työt aika kivasti. Minulla on vapaata torstaista maanantaihin, eli viisi päivää luppoaikaa. Olen suunnitellut jo suhteellisen tarkkaan viiden päivän ohjelmani: aion aloittaa paaston ensimmäistä kertaa elämässäni.
Päätös syntyi siitä, että viime aikoina ruokailuni ja ruokarytmini ovat riistäytyneet käsistä kokonaan. Aamupala jää yleensä kokonaan väliin ja lounaan syöminen onkin vähän niin ja näin. Iltapäivällä tulee jo syötyä ja illat päättyvät jatkuvaan naposteluun. Lisäksi viime aikoina ruokailu on saavuttanut massiiviset mitat, suuria annoksia ja jatkuvaa ruoka-annosten suunnittelua. Monet ystäväni ovat paastonneet useita kertoja ja ovat sitä mieltä, että paasto sopii hyvin ruokailuaikojen säännöllistämisessä ja antaa henkisellä tasolla itseluottamusta ja motivaatiota siihen, että pystyy noudattamaan säännöllisiä ruoka-aikoja. Suunnitelmani on siis seuraava:

Tänään, ylihuomenna ja maanantaina syön mahdollisimman paljon kasviksia ja raakaruokaa (=kypsentämättömiä vihanneksia ja hedelmiä). Sokeria ei lainkaan, kahvia mahdollisimman vähän ja proteiinina kananmunia ja hapanmaitotuotteita.
Tiistaina ja keskiviikkona aamiaiseksi on pellavansiemeniä, luumukeittoa ja mehua, lounaaksi tomaattikeittoa ja illalla kasvislientä. Välipalaksi tarjolla olisi kupponen teetä, illalla kevyttä kasviskeittoa. Torstaista maanantaihin aamiainen ja lounas koostuu hedelmä- ja juuresmehuista, välipalaksi teetä ja illalla kasvislientä ja mehua. Vettä toki runsaasti ja teen kanssa hunajaa. Jos "paha" paikka iskee niin smoothieta aion tehdä tuoreista hedelmistä.

Ja loppuun totuttelupäiviä kaksi, eli keittoa kahtena ensimmäisenä ruokapäivänä.

Ja kyllä, ihminen voi elää viisi päivää mehuilla ja teellä. Proteiinin saanti kärsii pienen kolauksen, tai sitten hankin mehuun sekoitettavaa riisiproteiinia. Ja ei, en tee tätä siksi että haluaisin laihduttaa supernopeasti. Tiedostan, että paino putoaa muutaman kilon, mutta tulee varmasti takaisin muutamassa päivässä. Mehupaastolla tulee noudatettua sitten niitä tärkeitä ruoka-aikoja: aamiainen, välitee/välipala, lounas, välitee/välipala, illallinen, iltapala.

Nähtäväksi jää se, että toimiiko ruokaremontti odotetulla tavalla.

Helsingin kevät

En ole koskaan suunnitellut ryhtyväni valokuvaamaan. Pidän itseäni surkeana valokuvaajana, sillä esimerkiksi sanat valotusaika ja kontrasti liitän valokuvaamiseen ja kuvien muokkaamiseen, mutta muuten en osaa sanoja selittää. SILTI, tässä on mun tämän vuoden Töölön kevätfiilistely, koska kuulin tänään ekaa kertan linnunlaulua kun kävelin töistä kotiin ja oli valoisaa.

Sammonpuisto viime viikolla. Lunta on!

Tänään sisäpiha kello 08:13 aamulla. Taivas oli peilikirkas ja oli plussa-asteita ja aurinko nousi. 

Huomenna nähdään miltä Sammonpuisto näyttää näin aurinkoisen päivän jälkeen!

Matkailu avartaa

Kävin maakuntamatkailemassa Itä-Hämeen sydämessä Hartolassa Heinolan lähellä. Oli virkistävä meno, hiljaista kuin hautausmaalla ja kaunista kuin kuvakirjassa. Syynä reissuuni oli hyvä ystäväni, joka kolme kuukautta sitten jätti Helsingin hulinan ja pakkasi laukkunsa ja muutti synnyinseuduilleen. Itse kivenkovana kaupunkilaistyttönä en voinut käsittää miksi joku nuori ihminen asuu mielummin keskellä ei mitään, kuin kaiken elämän lähettyvillä.
 Matkani Hartolaan avasi silmäni totaalisesti. Ystävälläni on Hartolassa tukku ystäviä, tutut kulmat, kuppilat, perhe, kaikki. Miksei niitä voisi Helsingistäkin löytää? Voihan ne, toki, mutta itse totesin, että kun kerran johonkin paikkaan oikein kiintyy, niin siellä se koti on koko lopun elämän. Sitä ystävänikin sanoi. Ei Helsinki tunnu kodilta samalla tavalla kuin Hartola, kun jokaista vastaantulijaa saa moikata 2000 asukkaan pikkukylässä, jossa kaikki ainakin tietävät kenen perheestä olet tai kenen ystävä tai työkaveri olet.
 Samaistun siihen tunteeseen, kun kävelen pitkin Runebergin katua auringonpaisteessa ja muistan ulkoa jokaisen baarin ja vaateliikkeen ja kaupan joka vastaan tulee. Minun kotini on Helsingin Töölössä ja ystäväni Hartolassa. Nyt on aika minunkin vain hyväksyä se fakta.

Tältä näytti minun reissuni Hartolassa:

Kierrätysasiaa

Kun muutimme uuteen asuntoomme pari viikkoa sitten huomasin ilokseni, että taloyhtiöstä löytyy varsin kattava jäteasema. Löytyy bioroskis, energiajae, kierrätyspahvi, kierrätyspaperi sekä tuo pahamainen sekajäte. Lähestulkoon kaikki perus kotitaloudesta tuleva jäte menee energiajakeeseen; likaiset pahvit, muovit ja eri elintarvikepakkaukset, styroksi, vaatteet ja tekstiilit. Oikeastaan energiajakeeseen menee kaikki muu paitsi ruoantähteet ja erilaiset foliopakkaukset, lasi, metalli, vaipat ja terveyssiteet.

Olen ahkerasti lajitellut roskia koko sen ajan kun olemme asuneet uudessa kodissa; muuttolaatikot pahvinkeräykseen, mainokset paperinkeräykseen, lisäksi biojäteastia ja energiajaeastia ovet olleet kovassa käytössä. Olemme asuneet kaksi viikkoa uudessa asunnossa ja "sekajätteen" määrämme on seuraava:
-2 kpl voipaketin foliota
-1kpl kapriksien lasipurkki
-1kpl foliokäärettä, n. 15cmx15cm pala (jonka olisin voinut korvata käyttämällä kelmua, mutta kelmuni oli kateissa)

Kahdella biojätteen kokoisella pöntöllä (tai viisaammilla valinnoilla) voisi siis hoitaa koko kahden viikon "sekajätteemme" kierrätyksen: lasinkeräys ja metallinkeräys. Harmi vaan, ettei muut taloyhtiömme ihmiset ole niin kierrätysintoisia. Kun lähetin sähköpostia isännöitsijälle kierrätysasiasta, vastauksena oli, että uusille keräyspöntöille ei ole tarvetta. Eikä ole tarvetta myöskään toiselle energiajakeelle. Sekajätepönttöjä on kuusi kappaletta, energiajaetta vain yksi. Ja sitten ihmetellään mistä johtuu se, että ihmiset ei kerrätä ja kaatopaikat täyttyy. Uskon että suurin syy on se, että kaikkialla on vaan sitä sekäjätepönttöä tarjolla. Toiseksi suurin syy on se, että ihmiset eivät tiedä kuinka vähän vaivaa kierrättäminen loppujen lopuksi vaatii, koska elintarviketeollisuutemme on niinkin älykästä, että lähestulkoon 99% kaikista elintarvikepakkauksista on poltettavaa materiaalia.

Jäljelle jää ongelmajäte. Italiassa lomaillessa huomasimme jännittävän seikan: ruokakauppojen (niin pienien kuin isojenkin) ovenpielissä oli pienet ongelmajätteelle tarkoitetut pöntöt, johon ihmiset voivat kauppareissulla viedä käytetyt paristot, puhelimet yms. sälän. Kun alkaa miettiä missä olen nähnyt viimeksi paikan, johon saat viedä käytetyt paristosi.... hmmh... Kampin Lidlin pullonpalutusautomaattien vieressä taitaa olla, samoin kuin Sokoksen S-Marketin "aulassa". Muita paikkoja ei sitten tulekaan mieleen.
Ja Kun A osti itselleen älypuhelimen, osoittautui, että on se älypuhelin aika kiva lelu. Kaikkia periaatteitani vastaan olen itsekin suunnitellut hankkivani sellaisen, mutta en tiedä mitä teen vanhalle puhelimelle, joka vetelee viimeisiään. Google tarjoaa tähänkin ratkaisun: www.kierratakannykka.fi. Kyseinen palvelu maksaa sinulle rahaa vanhoista kännyköistä ja läppäreistä. Itse saisin omasta Nokia X3sta 5 euroa, mikäli se toimii moiteettomasti. Vaihtoehtoisesti voin lahjoittaa kännykkäni arvosta rahaa Punaiselle ristille tai Syöpäsäätiölle. Loistava idea!
Saat ilmaiseksi tilata itsellesi vanhalle puhelimellesi Sopivan kuljetuspussukan ja sitten kännykkä postiin vaan ja ongelmajätteesi on jonkun muun ongelma! Kuinka helppoa! Ja silti kännyköitä yms. romua kertyy pusikkoihin, teidenvarsiin ja kaatopaikalle. Tehkää lapsillenne ja lapsenlapsillenne palvelus ja kokeilkaa sitä kierrättämistä. Ei se niin työlästä ole loppujen lopuksi.

Tämänkö haluamme jättää perinnöksi lapsenlapsenlapsenlapsenlapsillemme? Kuva lainattu YLEn sivuilta, paikka Ämmässuon kaatopaikka.

Arkivapaa osa 2

Keskiviikko ja vapaapäivä eikä ole mitään tekemistä!

Yeah right. Pyykinpesukone ja kuivausrumpu huutaa kilpaa ja astianpesukone säestää. A on kipeänä ja hankkinut uuden lelun: uusin, nopein, älykkäin Samsung jotain. Ihan kuin muistaisin mikä niistä galaxyistä ja nexusista ja lumioista oli mikä ja kenenkin valmistajan. Kiinnostaa siis melko paljon. Mutta pyykinpesun ja muun lomassa suunnittelin meneväni kahville Museokadun Kaffecentraleniin katsomaan, josko heillä olisi jotain muuta papua jauhettavana kuin Paskáa. En koskaan päässyt sinne asti, vaan menin A:n äidin luokse kahville ja sain mukaani uudet veitset, joka olisi muuten päätyneet kirpputorille!

Lisäksi ohjelmassa valmistaa lasagne, joka parhaillaan muhii uunissa näitä sanoja kirjoitettaessa:

-jauhelihaa (400g)
-tomaattikastiketta (500g)
-sipulia (2kpl)
-kirsikkatomaattia (puoli rasiaa)
-mausteita; mustapippuria paljon, suolaa sopivasti, kuivattuja yrttejä runsaasti (mm. ruohosipuli, persilja, rakuuna, basilika), kuivattua jalapenoa muutamia hippusia (punaista ja mustaa, äiti toi jalapenomaustetta Ruotsista ja nyt sitä pitää laittaa kaikkialle), paprikamaustetta paljon, ripaus juustokuminaa eli jeeraa
-lasagnelevyjä n. 9 kpl
-juustoraastetta (itse käytin emmentalia)

Pannulle sipulit, lihat, kastikkeet, mausteet ja tomaatit, että saadaan kastike aikaiseksi. Sitten ladoin uunivuokaan kerroksen kastiketta, kerros juustoa, kerros lasagnelevyä, kerros kastiketta, kerros juustoa, kerros lasagnelevyä ja kastike + juusto päällimmäiseksi. Uunissa lämpöä on 200 astetta ja paistamiseen aikaa menee n. 30min.

Edit:

A sai kuin saikin älypuhelimensa toimintavalmiuteen. Ongelmaksi osuu kuvaaja, eli minä. En saanut herkullista kunnollista kuvaa lasagnesta, joten siinä kameraa testaillessani räpäytin kuvan myös jääkaapista eli yhdestä keittiön nurkasta, eli omasta lempparinurkastani! 

Kuvassa art4u:lta tilaamani liitutauluteepannu <3 

Selvityksiä ja shoppailua

Olen tänään viettänyt pienimuotoista äiti-tytär päivää maailman parhaimman äidin kanssa. Kävimme IKEAssa peiliostoksilla ja sitten menimme äitini kotiin syömään hyvää ruokaa veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Äitini luki myös ensimmäistä kertaa blogiani, ja huomautti heti ensimmäisenä, ettei pomoni välttämättä tykkää mikäli kirjoitan Kakkugalleriasta blogiini. Tykkää tai ei, Suomessa vallitsee sananvapaus ja siksi aion kertoa totuuden Kakkugalleriasta:

Kakkugalleria on yritys, joka tarjoaa asiakkaalleen vain parasta. Vitriini notkuu toinen toistaan herkullisempia kakkuja ja kuvankauniita leivoksia. Me myymäläpuolen ihmiset yritämme palvella asiakasta kaikin mahdollisin keinoin, joita meillä on käytössämme. Konditoriapuolen ihmiset keskittyvät täydellisten kakkujen valmistukseen sekä tuotekehittelyyn, jotta Kakkugalleriassa myytäisiin vain parasta suomalaista käsityötä.
Se, että Kakkugalleria ei tarjoa samanlaisia haasteita kuin mitä esimerkiksi edellisessä blogikirjoituksessa mainitsin Kaffasta, johtuu siitä että myytävä tuote on niin erilainen. Työympäristö on erilainen. Ja eihän se mikään ihme ole, sillä kyseessähän on eri yritys! Eli jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi: Kakkugalleriasta saat takuuvarmasti Suomen parhaat kakut. Kaffasta saat todennäköisesti Helsingin parhaat kahvit.

Ja takaisin IKEAan. Mukaan tarttuikin Hemnes sarjan peili, sillä suunnitelmissa ollut Mongstad olikin luonnossa liian tönkön näköinen. Mukaan lähti myös Vänlig juomalaseja 12kpl sekä pari saippuakippoa kylpyhuoneeseen.

Nyt päätän tämän onnistuneen lauantai-illan paistamalla kakkupohjan huomista varten; aion tehdä isälle mustikkatäytekakun. Ehkä siitä lisää huomenissa!

Aina ei mene nallekarkit tasan.

En saanut sitä työtä Kaffasta. Ei voi mitään. Kaikista eniten harmittaa se, että toimitusjohtajalla ei ollut mitään syytä sille, miksi hän ei olisi palkannut minua. Hänen sanojensa mukaan arpaonni ei osunut kohdalleni, joten minusta ei tällä kertaa tullut Kaffan uutta baristaa. Ehkä toisella kertaa sitten.

Karvas on pettymys niellä. Vielä kun oma työnhakijaegoni on niin lellitty, että olen aina päässyt niihin paikkoihin töihin, joihin olen hakenut. Noh, ehkä sitten toisella kertaa, mutta työnhakijaminä on nyt lytätty toistaiseksi maan rakoon. Tai ehkä vaan nyt liioittelen kun tappio polttelee vielä niin tuoreena.

Nokka kohti uusia haasteita ja kakkuja! Täytyy vielä jostain löytää se kadonnut työmotivaatio. Ja mistähän se motivaatio taaskaan lähtee? Itsestä tietysti.

Ja tällaisina pettymyksen hetkinä muistaa ne kaikki asiat jotka elämässä on hyvin: Minulla ON työ kuitenkin - ei ehkä niin motivoiva ja haastava kuin mitä Kaffassa voisi olla, mutta työ kuitenkin, jossa tapaan päivittäin mukavia ihmisiä. Minulla on uusi ihana koti Töölössä. Ja ennen kaikkea minulla on A. joka jonglööraa kolmella pallolla piristääkseen pettynyttä työnhakijaminääni.

Ei asiat loppujen lopuksi niin huonosti ole. Ja ehkä minulla on kuin onkin vielä suunnitelma B, eli työhakemuksia vetämässä muualla....

Hengitysvaikeuksien kautta voittoon

Huh. Muutto on nyt melkein kokonaan alta pois! Hirveästi on asiaa muutosta ja työhaastattelusta, mutta yritän nyt lyhyesti kertoa jotain tiivistelmän tyyppistä.

Lauantaiaamuna kello yhdeksältä olin jo uudella asunnolla siivoamassa joka nurkkaa ja kuuraamassa keittötä. Pesin koko kämpän lattiasta katonrajaan - pesemättä jäi kattolamppujen kuvut (jotka itse asiassa ovat pölyiset!) ja makuuhuoneen kiinteän vaatekaapin päällinen. Huh huh. Astmaatikko saa jo vähemmästäkin pölymäärästä pikaflussan. Lisäksi pesin Ektorpin päälliset, hyvin meni, ei kutistuneet, vaikka luinkin keskustelupalstoilta että toisilla on päälliset menneet pilalle pesussa. Ektorpista ja muista IKEAn kalusteista sen verran, että asiasta innostuneet vierailkaapa Bemzin sivuilla. Sieltä saa tilattua lähes kaikkiin IKEAn huonekaluihin erilaisia kangaspäällysteitä! Olen suunnitellut sijoittavani uusiin Ektorpin päällisiin, mikäli Kaffa palkkaa minut ja joudun ottamaan lopputilin Kakkugalleriasta.
 Muuttomiesten oli tarkoitus tulla klo 14 tavaroiden kanssa. Kello tuli 14:30.... 15... Aloin jo soitella perään ja kuulemma kantaminen oli käynnissä. Kello tuli 16... Aloin jo huolestua että yötä myötenkö tässä nyt sitten muutetaan! Vihdoin vähän yli neljän kuorma-auto kaahasi pihaan ja saatiin alkaa purkaa tavaroita. Kaikki oli ehjää ja tavarat saatiin parissa tunnissa kannettua sisälle! Jee!
 Nyt alkaakin olla kaikki kasassa, vielä tulisi laittaa loput tavarat kirjahyllyyn, verhot paikalleen ja loput vaatteet kaappiin.

Hillitön sisustusvimma päällä. Ei vaan ole liikaa rahaa nyt ostella enempää. Saan alkuviikosta tietää, että otanko lopputilin Kakkugalleriasta vai en.

 Kokonaisuudessaan siis voiton puolella ollaan.

Tiivistelmä tästä päivästä

Tällä viikolla on ollut rutosti uusia kokemuksia ja onnistumisia:

1. Työhaastattelu Kaffaan;
Meni niin hyvin kuin olisi voinut mennä. Todella, todella, todella rento ja mukava meiniki, maailman huipuin kahvikone ja mukavia tyyppejä. Infomaatiotulva pyörii vieläkin mielessäni, mikä kauha oli millekin pavulle ja mikä oli missäkin ja kuka on kuka. Tapasin myös Herra Paahtajan joka maistatti minulla testipaahtoja, eli siis pääsin mukaan Kaffan sisäpiirin cupping tilaisuuteen! Mikä päivä! Mikä kaksituntinen! Tästä toivottavasti lisää jatkossa, mutta sanonpa vaan sen, että vaikka en pääsisi töihin Kaffaan, olen todella tyytyväinen tähän kokemukseen.

2. Taksimatkailu kera imurin ja Ektorp-sohvanpäällisten;
Eli siis halusin saada välttämättä jo tänään Ektorp-sohvatyynyjen päällisen pestyä, että saan tuon sohvan rungon päällisen pestyä huomenna ja koko sohvan kasaan huomenna. Koska en omista ajokorttia, enkä autoa, ainoa vaihtoehto oli sitten maksaa se 12€ taksista. Kivuttomasti sujuikin se matka, kuski tosin kuittaili, että onko tullut "bänät" poikaystävän kanssa kun on imuri ja jätesäkki mukana. Asiatontako?
 Ja sitten koitti se jännityksen hetki! Ensimmäinen sohvanpäällisten pesu sujui vallan mainiosti. Siellä uudessa kodissa ne tyynynpäälliset nyt kuivuvat. Olen todella tyytyväinen tähänkin kokemukseen.

3. Kaffecentralenin Paská - kahvipavusta tehty cafe latte;
Kävin siis ennen työhaastattelua Kaffassa maistelemassa Kaffecentralenin Paská nimistä espressolaatua. Piti saada vähän vertailupohjaa kun menin Kaffaan. Palvelu oli hyvin vanhanaikaista: "Nautitteko kahvinne paikan päällä vai tahtoisitteko sen kenties mukaan?" Paskásta meinasin saada kofeiiniöverit. Yhden cafe latten jälkeen oli pienoiset tärinät päällä, jopa minun kofeiininsietokyvylläni. Sanoisin että ei se nyt NIIN kummoinen papu ollut.

4. Pakkaaminen;
Mitä kaikkea sitä ihminen omistaakaan? On jännittävä nähdä mitä tuolta kaappien uumenista löytyykään! Kaikkea valurautaisista padoista pesukuulien kautta irtosuihkuihin ja mitä kummallisimpiin asioihin, esim. silikoninen uunilapanen joka näyttää porsaalta.Tästäkin todennäköisesti lisää myöhemmin ja olen supertyytyväinen siihen, että jätesäkillinen kamaa lähti suoraan kaatopaikalle.

5. Siivoaminen;
Tämä on asia josta en periaatteessa niin paljon pidä, mutta jota teen kuitenkin suhteellisen paljon koska lopputuloksen näkeminen tuottaa niin paljon mielihyvää. Olen tänään pessyt kaksi uunia (uuden & vanhan kodin), joten uskon että vaahtoutuva saippuavilla on uusi paras ystäväni. Lisäksi olen pyyhkinyt kahden keittiön kaapistot ja huomenna on vuorossa imurointi ja mahdollisesti lattianpesu!

5. Ruoka. Olen päättänyt palkita päiväni uurastuksen Kotipizzan pariloitu kananpoika kotzonella kera mozzarellan. Hyvä kruunaus tälle päivälle!

Arkivapaa

Perjantai ja ei töitä. Se on jännittävä fiilis, kun saa aamulla herätä rauhassa, keittää mutteripannulla kahvit ja lämmittää maidonkin. Aamiainen, joka jää joka ikisenä työaamuna väliin, tulee syötyä. Suihkussa menee jopa puoli tuntia. Mikä rauha.
Kuitenkin arkivapaat on niitä päiviä, joina tulisi hoitaa virastoasioita ja muita tärkeitä juttuja, joita ei työpäivien jälkeen ehdi tai jaksa hoitaa. Tälle päivälle minulla on vallan riittävästi puuhailtavaa ja monta puhelua soitettavana.

1. Toivon että saan sovittua tapaamisen tulevan vuokranantajamme siskon kanssa, jotta saisin avaimet tulevaan asuntoomme. (JEE!)
2. Puhelua Fortumille, Pohjola vakuutukseen ja Osuuspankille muuttoasioista.
3. Uusien farkkujeni lyhennys. Isäni kutsuu minua usein jatkopalaksi tai hukkapätkäksi, sillä olen perinyt isovanhempieni geenit ja jäänyt alle naisten keskipituuden.
4. Isän syntymäpäivälahja. Se vaikein asia vuodessa keksiä. Mitä hankkia ihmiselle jolla on jo kaikkea ja jos jotain tarvitsee, niin varmasti hankkii sen?
5. Apteekkikäynti. Ostoslistalla mm. PEF-mittari, Humektan kosteusvoidetta.
6. Lush-käynti. Olen lukenut NIIN paljon hyvää palashamppoista ja muista ihonhoitotuotteista, että pakko mennä paikan päälle haistelemaan ja tutustumaan valikoimaan.
7. Lippupalvelun käynti; täytyy palauttaa YESin liput, sillä keikkaa ei koskaan tullutkaan.
8. Haluaisin kovasti ehtiä kahvittelemaan kummipoikani äidin kanssa.
9. Sitä tavallista arkea: pitäisi käydä kaupassa, imuroida, pestä pyykkiä ja tiskata, käydä suihkussa ja pukeutua.
10. Papereiden läpikäyminen. Minulle kertyy aina johonkin hyllylle tärkeiden ja ei-niin-tärkeiden papereiden pino. Vanhoja laskuja, astmaohjeita, tiedotteita, lääkereseptejä yms. lista voisi jatkua loputtomiin! Olen muuten elämäni ja asioideni kanssa suhteellisen järjestelmällinen, mutta paperisodassa olen aina ollut täysi nolla.

Mutta silti; vaikka kuinka yritän saada itselleni puhtia ja vauhtia hoitaa kaikki hommat, keitänkin nyt toisen mutteripannullisen kahvia!

My one and only true love! Kuvassa Bialettin mokkapannut, itse omistan Pepita-merkkisen 6 kupin mokkapannun. Kuvaa lainattu mandragoransivustolta. Oiva nettikauppa kahvin ja herkkujen ystäville jos Crema alkaa kyllästyttää!  

Viikon ärsykkeet top 3

Tällä viikolla olen huomannut törmääväni pieniin, mutta ah-niin ärsyttäviin pikkuasioihin, joista jaksan vauhkota A:lle ja muille epäonnisille, jotka sattuvat kanssani keskustelemaan. Aion jakaa ne kanssanne:

1. Huonot suomennokset hyvistä kappaleista:
-What If God Was One Of Us (orig. Alanis Morisette) joku helvetin Jore Marjaranta tehnyt siitä Meidän mies kappaleen. Kerrassan osoittaa pelkkää huonoa makua ja mielikuvituksen puutetta.
-Toinen esimerkki Kirka! Voi Kirka mitä pahaa olemmekaan sinulle tehneet, kun suomensit iki-ihanan Simon & Garfunkelin Brigde Over Troubled Water.
- Kolmantena esimerkkinä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä: Olen neitsyt by Eini. Sanat on väsännyt Raul Reiman.

2. Topatut rintaliivit:
Menin tänään Lindexiin, Henkkamaukalle, KappAhliin, Ginaan, Cubukseen yms aikeinani löytää alennusmyynneistä normaalit, toppaamattomat rintaliivit kaarituilla ja kuppiosa ikään kuin paksua materiaalia. Vaan EI. Kaikkialla tarjolla BOMBSHELL merkeillä varustettua viiden senttimetrin toppauksella varustettua liivejä, sekä liivejä, jotka lupaavat vähintään kaksi kuppikokoa isomman näköiset rinnat! Halpissilikonit siis. Luulisi että miehiä alkaa myös ottaa päähän, kun baarista löytynyt tyttö paljastuukin huijariksi. Paidan alla ei olekaan mitään.

3. City-lehden Parhaat-osio:
Helsinkiläiset lukijat ovat äänestäneet Cafe Javan Helsingin parhaaksi kahvilaksi! MITÄ! Parhaaksi? Eihän tämä VOI olla totta. Haastattelussa kahvilan omistaja kertoo, kuinka he jauhavat kahvinsa juuri ennen keittämistä. Unohtamatta sitä, että Java myy Kakkugallerian tuotteita vanhoina ja tuplahintaan, plus että muutkin tuotteet ovat ylihinnoiteltuja (esim. suklaakastikkeeseen tehty kaakao kermavaahdolla 5€), plus että naapurista Caffista saa hemmetin paljon parempaa kahvia, joka on juuri jauhettu.
Hemmetti vie, te ihmiset jotka nousette kanssani barrikadeille paremman kahvin puolesta! Vaivautukaa nyt sen verran liikkeelle ja menkää Aleksanterinkadulle La Torrefazioneen missä he paahtavat kahvinsa itse. Javassa tarjotaan sitä samaa Monteriva Marche papua, joka on paahdettu puoli vuotta sitten jossain italiassa ja pakattu ja säilötty pari kuukautta ennen jauhamista ja uuttamista.
Tai jos hifistelyksi menee niin Kaffa Punavuoressa Pursimiehenkadulla paahtaa kahvinsa myös itse. Kaffassa saat pyytämällä vaikuttaa mitä papua, kuinka tummaksi paahdettua, milloin se on paahdettu, millaista vaahtoa ja kuinka paljon. Nyt alamme puhua jo ammattitaidosta. Ja jos tämäkään ei riitä sinua vakuuttamaan siitä, kuinka keskinkertaista kahvia Java tarjoaa, ota se nelosen ratikka sinne Katajanokalle. Sieltä löytyy Johan & Nyström, josta saat vaikka sitä Blue Mountainia. Tämä kaikki ihan vain tehdäkseni selväksi, että Cafe Java ei ole Helsingin paras kahvila.