Lauantaiaamuna herätessä suussa maistuu eilisen illan kuohuviini ja A. kuorsaa vielä kahden aikaan täyttä päätä. Totesin, että nyt tarvitaan tyttöseuraa! Soitinpa sitten E:lle ja tapasimme Kampin keskuksessa kolmen aikaan. Kurniva nälkä massussani päätin että eilen nauttimani huonon ruoan ja juoman kompensoimiseksi pidän tänään salaattipäivän. E:n ehdotuksesta lyllersimme Johto Cafehen Kampin keskuksen 5. kerrokseen.
Voi mikä hullunmylly meitä siellä odottikaan! Seitsemästä työntekijästä 3 ihmistä lappasi salaattiannoksia täyttä häkää lautasille, yksi valmisti kahveja, yksi oli kassalla, yksi tiskasi ja yksi keräsi tiskiä. Ilmeisesti kenelläkään ei ollut hajuakaan kuka jonottavista asiakkaista oli tilannut mitäkin. Tarjottimia oli rivissä kymmenkunta, osa varustettuina kahvikupeilla ja numerolapuilla, osa tyhjiltään, osa salaattilautasen kanssa. Kassamies kysyi aina asiakkaalta mitä hän oli tilannut. Tiskarityttö kävi aina välillä salin puolella päivittelemässä kaaosta. Osa kahveista tarjottimilla jäähtyi kun kukaan työntekijöistä ei tiennyt kenen kahvi on mikäkin ja jouduin omaa latteani oikein vahtaamaan, sillä kahvityttö meinasi antaa sen toiselle asiakkaalle.
Salaattivitriini oli yhtä kaaosta: pyysin vihersalaattipohjan artisokan sydämillä, aurinkokuivatulla tomaatilla, maissi-tuorekurkkuseoksella ja yrttiperunoilla, kastikkeeksi valitsin pestokastikkeen. Kaikkia aineksia, joita olisin voinut valita salaattiin en edes ulkonäöltä tunnistanut, eikä missään lukenut mitä kastikkeeseen peitetyt ruskeat palat ovat. Myyjäkään ei ollut innoissaan kertomassa mitä posliiniastia sisälsi, kiire kun oli. Jostain syystä salaattiini oli eksynyt myös ananaslohko. Mitä jos olisin ollut pahaa aavistamaton ananasallergikko ja kuollut siihen paikkaan? Välikommenttina huomautan, että ananas ja aurinkokuivattu tomaatti ei todellakaan sovi yhteen.
Artisokan sydämet oli suoraan säilyketölkistä, maistui lähinnä suolalta. Yrttiperunoissa oli yrttejä vain nimeksi. Pestokastike oli suolaista ja klimppinä keskellä salaattia. Maissia oli riittosasti, tuorekurkkua sain yhden palan. Salaattipohjan salaatti oli vähintäänkin nuutuneen näköistä.
E otti salaattipohjan pastalla, täytteeksi fetaa ja barbeque kanaa, kastikkeeksi valkosipuli. Hänen mukaansa pasta oli hivenen kuivakkaa, "feta" oli jotain Lidlin kreikkalaistyyppistä mautonta kuutiota ja barbequekana onnistunutta. Kastike haisi valkosipulilta pöydän toiselle puolelle, joten voi olla että kastikkeeseen on vahingossa sujahtanu muutama ylimääräinen kynsi. E:n juoma eli omena makusooda oli juuri sitä mitä luvattiinkin: soodavettä ja omenaesanssia.
Oma latteni oli keskiverto lattea, vaahtoa oli n. 0,5cm kerros ja sekin oli hyvin vetelää vaahtoa. Kermaisuudesta ja täyteläisyydestä ei ollut tietoakaan. Asiakaspalvelusta ei tietoakaan, en nähnyt yhdenkään työntekijän edes yrittävän hymyillä. Koko lystistä sain pulittaa 13,10. Todennäköistä on, etten toista kertaa mene enää, sillä salaatti ei ollut niin hyvää, ettäkö sitä jäisi kaipaamaan ja yhtä hyvää kahvia saa Ärrän automaatista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti